Piiperrystä...

On se vaan niin kivaa aloittaa uusia käsitöitä ;-) mitä suotta muistelemaan niitä jotka keskeneräisinä odottavat, osa kun on sellaisia että ne vaatisivat aikaa että voisi pohtia kuinka tästä eteenpäin ja toiset ei muuten vaan nappaa.

Tälläisia sitä on sitten aloiteltu, sukkaa (itselle) ja kaulahuivia (pojalle) Menitasta aiemmin napatuista langoista. Niin ja virkkaustakin olisi näköjään näköpiirissä kun tuollainen lehti eilen hyppäsi kyytiin Prismasta.

Mutta onneksi jotain sentään on valmistunutkin.

Pieni Pipo

Ohje: Sia:n blogi
Lanka: Drops Alpaca ja IncaTops Alpaca
Puikot: 2,5 ja 3 mm (pienemmillä tuli liian pieni)

Kännykkäpussukka

Ohje: oma
Lanka: merseroitu puuvillalanka
Koukku: 1,5 mm

Celeste-huivi (kun ei tule ponchoakaan...)

Ohje: kaiman neuleohjeista, Celeste pitsiponcho
Lanka: Novita Kid Mohair 150 g
Puikot: 4 mm

ps. Kyllä nettiaika on kätevää, katsoin juuri äsken koneeltani valmistujaisseremoniaa toiselta puolelta maapalloa...

Hitaasti...

...hyvä tulee, nimittäin on taas puuhaa piisannut ja lisäksi on joutunut potemaan hartioita, ne on nimittäin ihan jumissa. Neulomisjutut ja ne kaikki muut siis etenee omalla tahdillaan.


Pingotellaan...


Neulotaan kaulus-osuutta toiseen kertaan...


Ja koska kaverit on jakaantumisvaiheessa, tehdään pieniä myssyjä. Yksi lähti jo matkoille.

Tuota keskimmäistä neuloskelin lauantai-iltana ja jumiuduin sitten sohvalle koko illaksi kun ei raaskinut tätä käsistään laskea ja tuli siinä sitten katsottua euroviisut... Hyvä Lordi! Ihan mahtava juttu.

Puuh...

Ei ole ihmisen hommaa yrittää sairaana puuhata kaikkea "pakollista". Joku kevätflunssa on meidän perheessä jyllännyt niin että vähän väliä on joku kipeenä ja uskotteko että lentäminen tukkoisen nenän kera ei ole todellakaan mukavaa? Onneksi vielä pari päivää aikaa toipua ennen seuraavaa lentomatkaa. Kun vaan vielä saisi hartiat kondikseen, oikea puoli on pahassa jumissa, yli viikon on jo kestänyt kivut ja tuntuu että vaan pahenee.

Neulepuuhia on yllä olevien lisäksi häirinnyt vaja jonka pihalle kokosimme kaupan valmiista osista. Tosi kätevää. Neljä iltaa siihen riitti, eikä kiirettä näköjään olisi ollut kun ei niitä lupailtuja vesisateita ole täällä näkynyt.

Kaimani ohjeella tein ponchoa, mutta nyt kun palat on valmiina, tuli todettua että ei siitä taida ponchoa tullakaan. Paloista tuli liian pitkät, kun unohtui ottaa se mitta muistiin. Neuloin vaan niin paljon kuin lankaa riitti. Mutta nou hätä, näistä tulee sitten huivi tai vähän erimallinen poncho, sillä ei ole mitään tarvetta purkaa mohairia ;-)


Reissuun lähtiessä koin myös aikamoisia ongelmahetkiä sillä minulla ei ollut yhtään matkaneuletta ja pakko sitä jotain on mukaan ottaa kun on kokonaiset kaksi iltaa poissa kotoa. Pitkällisen pohdinnan (lankalaatikoiden penkomisen ja ohjeiden selaamisen) jälkeen aloitin Shedir-pipoa (ohje löytyy tästä pdf:stä) joka ehti reissulla näin pitkälle.

Palmikoiden tekeminen liikkuvassa bussissa osoittautui hieman haasteelliseksi, mutta kelläpä sitä kiire olisi...

Äitienpäivän aamuna sain aamiaistarjoilun kera lahjoja

Ihania!

Onnistunutta ompelua

Innostuin penkomaan kangasvarastojani ja sieltä löytyi jokunen vuosi sitten hommattua laukkukangasta, joten laukunompeluun päätin sitten ryhtyä. Ensin piti tietenkin käydä varastotäydennystä hakemassa, sillä eihän täydellistä laukkua voi tehdä ilman täydellistä ompelukoneneulaa saati lankaa. Päätin myös kokeilla miten vetoketjun ompelu sujuu, en muista että olisin koskaan vetoketjua ommellut mihinkään. Ajattelin kerrankin tehdä homman ihan ajan kanssa, ilman mitään kiirehtimistä (mikä on aina ennen ollut tyylini...) joten nostin silityslaudan ja -raudankin esille ja jopa käytin niitä saumanvarojen merkitsemiseen ja niiden auki silittämiseen. Tasku tikattiin sekä vuoreen (vetoketjun kera, hyvä minä) että ulkopuolelle. Laitoin koristeeksi joensuulaisen Ihva Aulan painaman kuvan.

Kummallisinta koko jutussa oli se että ompelukone ei ryppyillyt, mitä nyt välillä laittoi alalangan rutuille. Ehkä minä ja ompelukone aletaankin tulla juttuun, ainakin satunnaisesti. Mielessä olisi useampia ompelujuttuja joita tekisi mieli kokeilla, ehkäpä sitä uskaltaisi... Nimittäin kangaskaupasta hyppäsi kyytiin kesähousukangasta ja neulosta tyttärelle "villatakkiin". Toivoton tapaus.

Upea oranssinliila poncho sai jo kertaalleen kaarrokkeen, mutta se koki tänä aamuna kohtalonsa (lue: purettiin), sillä kasteleminenkaan ei auttanut siihen että kaarrokkeeseen olisi tullut tarpeeksi pituutta. Tätä jatketaan jahka lanka on kuivunut, se oli purkamisen jälkeen ihan kiharoilla.

Äitini tuli maininneeksi että mummini kaipaisi kesäistä pipoa joka olisi helppo päähän laittaa. Tämä muistui mieleeni aamulla ja pipo valmistuikin nopsasti. Tämä on mukava ohje. Katsotaan kelpaako saajalle.

Ohje: Novita kesä 05
Lanka: Mayflower cotton light pv/akryyli (luultavasti)
Puikot: 3 mm

Huovutusta

Olipa kerran pitkä Kid Mohair huivi, jossa ei ollut pitsineuleesta tietoakaan, vaan sileää kasin puikoilla. Huivi ei koskaan käyttöön päässyt ja se lojui surkeana kaapissa parin vuoden ajan, päästen aina välillä kaapista ulos suunnitelmien tekoa varten. Mutta joka kerta se joutui takaisin kaappiin häpeämään.

Tulipa sitten eräs lauantai jolloin neuloja sai inspiraation, nyt on huivin kohtalonhetket käsillä. Silloin lattialle ilmestyi lakana, huivi kaivettiin kaapista, leviteltiin lakanan päälle ja sen jälkeen pengottiin arkusta villaa. Erivärisiä vihreitä löytyi ja niistä muotoiltiin huivin päälle kuvio. Mukaan lisättiin vielä vähän punaista ja oranssia. Huivin nurjalle puolelle leviteltiin myös villaa ja sitten huivi lakanoineen kääräistiin rullalle ja poistuttiin kylpyhuoneeseen huovuttamaan. Kun työtä oli jonkun aikaa huovutettu käsin sekä rullaten, rullattiin työ vielä kerran oikein tiukasti, kääräistiin narulla kiinni ja laitettiin se pesukoneeseen pienelle pyörähdykselle.

Ja näin siinä sitten kävi, vähän piristyneempi, erittäin luova ja taiteellinen köynnöshuivi ;-) Juuri täydellinen kesäiltoina terassilla istuessa, nyt puuttuu vaan enää se terassi... sitäkin puuhaa olisi siis kesällä edessä.

Lennokkeja ;-)

On se kyllä mielenkiintoista miten erilaisilla käsityön "aloilla" käytetään samoja tarvikkeita. Päätin että tarvitsen palmikkotyön pingotukseen oikeita pingotusneuloja, sellaisia joiden pää on T:n muotoinen etteivät hulahda neuleen läpi. Mistään kotimaisesta neule- tai tilkkukaupasta ei tärpännyt (enkä ulkomailta paria pussia viitsi tilata), mutta onneksi Googlella löytyi ilmailuliiton kauppa. Sieltä näitä löytyy, 2,5 - 3,5 cm kokoisina.

Tässä T-neulat työssään, palmikot on nyt valmiit, pingotuksen jälkeen jatketaan. Kiitos kommenteista, jokainen toi hymyn naamalleni.

Palmikoita

Oi ihanuutta! Ei millään malta blogata tai edes lukea teidän muiden blogeja kun saa neuloa näin upeaa lankaa palmikoiksi. Tästä voi siis päätellä mitä minä tein koko pääsiäisen vapaat hetket.

Olen viime aikoina löytänyt itsestäni kärsivällisyyttä, joka aina välillä tuntuu hyvin oudolta. En nimittäin oikeasti ole kärsivällinen ihminen. Jahkaaminen on turhauttavaa, mutta näköjään osaan suhtautua siihenkin omissa käsitöissäni toisin kuin töissä. Tähän ponchoon oli ohjekin, mutta kun alku ei silmää miellyttänyt, purin koko homman alkutekijöihinsä. Sen jälkeen etsiskelin kirjoista ja netistä palmikoita ja päädyin tähän yllä olevaan yhdistelmään. Sitten piirsin itselleni kaavion excelillä ja lyijykynällä (excel ei ymmärrä palmikkosiirroista mitään, kumma juttu) ja vasta sen jälkeen aloitin uudelleen neulomisen. Työtä ei malttaisi laskea käsistään kun langan värinmuutokset ja palmikoiden muodostuminen tekee siitä niin mielenkiintoisen.

Palmikot ovat minulle uusi "aluevaltaus" sillä tämä on vasta neljäs (ja suurin) palmikkoneuleeni. Ensimmäistä kertaa tein palmikoita nuken makuupussiin jossa totesin että palmikon kiertojen laskeminen on vaikeaa. Seuraavat palmikkoneuleet olivatkin pipo ja sukat joiden myötä totesin että kyllä minäkin kykenen tekemään palmikoita jopa niin että kuviot eivät mene samallalailla joka kerroksella vaan että ne kulkevat eri tahtiin.

Se voi olla että joku päivä näistä käsistä syntyy St. Brigid...

On hienoa löytää itsestään uusia taitoja ja erityisesti huomata miten kehitystä todellakin tapahtuu, työkuvioissa kun moiset ahaa-elämykset ovat vähän vähissä.

Osto- ja myyntiliike

Tunkiessani uusia lankojani laatikoihini, kaivoin sieltä pois nämä kerät jotka olisivat nyt vailla uutta kotia.

Kyseessä on 300g (600 m) Novitan ChicMohair lankaa. Langan suosituspuikot on 6 mm. Tästä määrästä neuloo kolmiohuivin. Hintaa olisi 5 e + postikulut. Meilaile jos kiinnostuit.

***EDIT: Kiitos kiinnostuksesta, uusi koti on löytynyt.


Olen kyllä ollut äärimmäisen tyytyväinen lankalaatikoihini. Ne ovat Hammarplastin 30 litran SmartStore laatikoita. Minulla on niitä kaikkiaan 10, joista kahdessa on puuvillalankaa. Langat säilyvät hyvinä ja nyssyköitä ei ole joka paikka täynnä. Olen myös järjestellyt langat laatikoihin tiettyyn järjestykseen, joten langat löytyvätkin helposti (jos vaan tietää mitä hakee).

Lankojen järjestelemisen lisäksi pingotin viikonloppuna uudelleen kesällä tekemäni käsityökorin päällisen kun se kurja vetäytyi edellisen pingotuksen jälkeen kasaan, katsotaan miten nyt käy.

Lukunuttu ja yksi pipo valmistui viikonloppuna. Aloitin myös ponchoa Kid Mohairista, kiitos kaimalle ohjeesta, eipä tarvinnut itse ryhtyä pohtimaan.

Ja vihdoin kahden ja puolen kuukauden odotus palkittiin, Pirtin Kehräämön lankaa oikean paksuisena ja sävyisenä saapui. Näistä tulee palmikkoneuletta, vähän jo illalla aloitin.

Upeat on värit, eikö?

Ja vielä vähän...

...lankaa, nimittäin BabyUll:ia ihanana punakirjavana. Olin vielä tavoilleni epäuskollinen ja ostin tätä peräti 7 kerää. Yleensä ostan aina vaan pari ja sitten samaa väriä ei koskaan ole tarpeeksi. Eikä minun kyllä näitä pitänyt ostaa, sillä menin Joen Lankaan hakemaan ihan muuta lankaa, mutta ei se ollut vielä saapunutkaan, joten pitihän sitä jotain hankkia. Ohhoijaa...

Rairuohot ja ohrat on itämässä, pajunkissat ja koivut maljakossa, enää pitäisi ehtiä lasten kanssa tehdä virpomavitsat, sitten olisi pääsiäisjutut valmiit (tai no, onhan tuolla kasa styroxmunia odottamassa että joku ne huovuttaisi tms, mutta onhan se pääsiäinen ensi vuonnakin...). Yritän pitää pari lomapäivää pääsiäisen yhteydessä, toivotaan että töistä ei siihen esteitä tule, saisi melkein viikon loman.

Lankaa, vihdoin ;-)

Johan helpotti! Olen ollut vastentahtoisessa langanostolakossa maaliskuun ajan kun mikään lankakaupassa hivelty lanka ei ole aiheuttanut mitään värinöitä... Olen päätellyt että tämä johtuu siitä että mielessäni on ollut vain yksi työ jonka lankojen kaivaminen jostain varaston kätköistä on näköjään ollut vaikeaa. Nyt lankaa on kai vihdoin löytynyt joten kohta pääsee sitä aloittamaan (kun vaan lankakauppaan ehtisi...)

Helsingin työreissun yhteydessä löytyi juuri sopiva väli Menita-vierailulle jossa värinöitä jo alkoi tuntua. Sen seurauksena mukaan lähtivät nämä langat ja lisäksi muutamat Addit.

Laneteista tulee sukka, yksi monivärinen malli olisi mielessä ja pätkävärjätyistä Smarteista tulee jotain, se oli vaan upean väristä lankaa. Keskellä Dropsin alpakkaa, se päätynee lapsen pipoksi.

Neuletapaamisessakin mukana ollut lukunuttu tuli sitten purettua ja kun vielä kertalleen vaihdoin mallineulettakin, homma alkoi etenemään huomattavasti paremmin.

Kiitos automatkojen, ollaan jo näin pitkällä. Työt tosin ikävästi ovat tämänkin työn etenemistä haitanneet ;-) eikä Helsingissä ehtinyt iltaisinkaan neuloa kun jo kuukahti nukkumaan.

Uusi Ulla ilmestyi, kivoja ohjeita oli siinäkin. Kaksinkertaisten lapasten ohje vaikutti pätevältä, lasten lapasiin varmaan erityisesti voisin soveltaa.

Tuunausta

Minä olen juhlaihminen, kaikenlainen kodin koristelu jotain juhlaa varten on kivaa, joulu ja pääsiäinen erityisesti, sillä niihin liittyy erilaisia koristeita joilla voi tunnelmaa saada aikaiseksi.

Ostin paikallisesta halpahallista tällaisen söpön kanin, porkkanan varsien paikalla oli kamalat muovihärpäkkeet, joten otin ne pois ja korvasin ne villaisilla. Paljon paremmat. Pääsiäisen ovikranssi suunnitelma jo tehty, pitää jatkaa tarvikkeiden metsästämistä (pääsiäiskoristelaatikko on vielä hukassa).

Korujutut alkoi taas kiinnostaa, kun lajittelin helmiä ostamaani helmipakkiin, joten tein tällaiset

Rannekoru on tyttärelleni (se meni jo tänään kertaalleen rikki kun se kädessä piti painia pikkuveljen kanssa, no tulipa sitten lyhennettyä sitä samalla kun eka versio oli vähän liian pitkä). Shaalineulojen tekeminen alkaa vihdoin sujua, tosin pitäisi olla vähän laajempi valikoima helmiä jotka noihin piikkeihin mahtuisi. Pari sarjaa silmukkamerkkejäkin tuli samalla tehtyä. Noita silmukkamerkkejä alkaa mulla olla jo aikamoinen määrä, ei varmaan koskaan tule niitä käytettyä kaikkia...

Neuleista, taas yhdet lapaset valmistui, mutta säästän teidät taas yhdeltä lapaskuvalta. Lukunuttu tuli aloitettua ja sitä tänään (tai siis eilen, vuorokausi ehtikin jo vaihtua) tikutin Joensuun neuletapaamisessa. Olipa kiva taas löpistä.

Helppojen ja pienien töiden blogi

Olisiko aika vetävä blogin nimi? Tai Lapasblogi? Sellainen on tästä blogista näköjään tulossa...


Ohje: oma
Lanka: Novita Wool
Puikot 2,5 ja 3 mm

Tyttären takki sai seurakseen pipon ja lapaset. Pipoon piti ehdottomasti tehdä kuvioksi sydämiä ja kukkia.


Kirjoneuleinspiraatio jatkui ja aloitin tekemään lapasia Interweaven ohjeen mukaan, tosin kun lankana on Wool, pitää vähän soveltaa, sillä lanka on liian paksua tähän ohjeeseen. En ole koskaan ennen tehnyt kaksiväristä resoria, alussa tuntui että mitähän tästä tulee, mutta hyvin se sitten lähti menemään. En ole myöskään koskaan neulonut kirjoneuletta jossa pitäisi sohlata useamman kuin kahden lankakerän kanssa.

Resori tuli neulottua kahteen kertaan, kun ekat puikot oli tietty liian isot. Myös lapasosuutta piti purkaa kun satuin katsomaan ohjetta vähän väärin ja uudelleen sitten kun totesin että ei mitenkään voi peukalokiilan jälkeen laittaa kymmentä silmukkaa. Värit on oikein kivat ja sopivan harmoniset, tällaisia pitää tehdä enemmänkin jatkossa. Ohuempi lanka tosin olisi pop. Lapanen on aika tiukkaa neulosta, joten sikäli kivat tulevissa talven lumileikeissä (saattaa kyllä lumet olla jo sulaneet ennenkuin nää on valmiit, sen verran monesti olen jo purkanut...)

Lukunuttu (tai mikähän on kaunis suomennos sanalle shrug) suunnitelma on edennyt jo niin pitkälle että tiedän jo langan, puikot ja mallineuleen. Nyt pitäisi enää saada aloitettua se. Tarvetta nimittäin olisi. Joku ponchokin menisi...

Ainiin, vaikka lankahamsterikisasta pudottauduin pois, niin hyvin olisin voinut näköjään jatkaa, sillä lakossa ollaan edelleen. Mitään lankoja en ole ostanut sitten tammikuun. Yhdet ainoat langat kiinnostaisi, mutta niitä ei näytä saavan. Pöh.

Päivän ilopilleri on kyllä Kirjastojen Frank-monihakupalvelu. Olen pitkään haaveillut Cheryl Oberlen Folk Shawls kirjasta. Nyt kun Frankin hakuun tuli myös kuntien ja kaupunkien kirjastot, niin johan tuokin kirja löytyi suomalaisesta kirjastosta. Tämä ja Nancy Bushin Folk Socks odottavat minua kirjastossa.

Yllätyslapaset

Sisareni ihastui unelmalapasten väreihin, joten kun näiden lapasten loppulangat sopivasti osuivat silmiini ennen Helsingin reissua, päätin napata ne mukaan ja aloittaa niistä lapaset hänelle. Lankahamstereiden toiseksi viimeisenä päivänä aamulla seitsemältä aloitin lapasen silmukoiden luonnin lentokentällä konetta odottaessani ja neuloin kierreraitaa siinä koneeseen pääsyä odottaessani. Tämä hymyilytti kovasti, sillä muistelin samalla miten tuskaiselta kierreraidan tekeminen tuntui silloin kun omia lapasiani tein noin puolitoista vuotta sitten. Taito näköjään karttuu...

Ensimmäinen lapanen valmistui samana iltana ja toinen seuraavana päivänä. Lentokoneen laskeutuessa Joensuuhun, puuttui toisesta lapasesta enää 7 kerrosta peukalosta. Molempiin päiviin sisältyi tarpeeksi palavereja ja muuta neulonta-aikaa.

Ohje: perinteinen (Mary Olki), kuvio Anna Zilboorgin kirjasta Magnificent Mittens
Lanka: Sandnes Lanett ja Drops BabyUll, molemmat merinovillaa
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Lomapuuhaa

Töitä ja kaikkea muuta tuntuu tunkevan ovista ja ikkunoista, mutta onneksi parille lomapäivälle oli aikaa ja erityisesti tilausta. Keilailua ensimmäistä kertaa lasten kanssa (jotka innostuivat tosi paljon) sekä laskettelua ja hiihtoa ihanassa kevätauringossa. Oikein kivaa, erityisesti se hiihto, sillä nyt minulla on ensi kertaa omat sukset noin viiteentoista vuoteen. Enää pitää saada itsensä lähtemään ladulle tarpeeksi usein.


Kevätaurinko alkoi myös kutittamaan viherpeukaloa, ensimmäiset versot on ikkunalaudalla kasvamassa. Nämä tosin eivät koskaan mihinkään maahan asti päädy, vaan lapset jo kovasti odottaa milloin herneenversot ovat tarpeeksi isoja jotta niitä voi syödä.

Lomapäivien automatkoilla ja illan leffatuokioiden aikana valmistuivat nämä sukat

Ohje: Aran Sandal Socks, kirjasta Socks, socks, socks
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2,5 mm

Tietysti ohjetta piti vähän muokata omaan tyyliin sopivaksi. Oikein kivat sukat ja kantapään tekeminen oli hauskaa kun se oli tosiaankin erilainen kuin tavallisesti.

Nyt ei tunnu inspiraatiota riittävän isoille töille, tyttärelle aloitettu villapaita tuolla odottaisi tekijäänsä, muttei kiinnosta. Vika on varmaankin siinä että odotan koko ajan milloin Joen Lankaan saapuisi sitä yhtä lankaa jota kaipaan erääseen projektiin. Eipä auta kuin odotella. Lähdenpä vääntämään vaikka lapasia tyttären uuteen takkiin sopivalla sävyllä ;-)

Palmikot

Palmikkopipo on pitkään ollut haaveissa ja nyt vihdoin sain kaivettua langan esille. Palmikkoa oli ihan kiva tehdä, tosin totesin hammastikun sopivan paremmin silmukoiden siirtelyyn kuin palmikkopuikon. Se puikko on liian iso ja liukas. Mulla olisi haaveissa vähän isompiakin palmikkoneuleita, uskaltaisikohan sitä jotain niistä oikeasti aloittaa?

Ohje: Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet, Ragna-myssy
Lanka: Mailikin kasvivärjätty villalanka
Puikot: 5 mm

Palmikko-osuudessa on pari mallikertaa enemmän ja yläosassa siten enemmän silmukoita ja erilailla sijoitellut kavennukset kuin ohjeessa.

Pirkka muisti minua olympialaisvoitolla, nyt olisi monta niksiä testattavana ;-)

Olympialaistyö valmistui

Valmistuihan se kuitenkin vaikka tylsistyttää meinasi moneen otteeseen. Pitää muistaa että pelkän oikean neulominen ei mulle sovi, muuten kuin hyvässä seurassa. Napit puuttuu vielä, mutta varastoissani ei ole sopivia nappeja ja tätä voi käyttää ilman niitäkin.


Ohje: oma
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva, n 280 g
Puikot: 5,5 mm

Tän laukun idea on tämä

siinä on nimittäin kaksi osaa ja ne on erotettu toisistaan seinämällä. Laukku on juuri sopivasti sen kokoinen että siihen mahtuu vaakasuuntaan A4-kokoinen pieni kansio ja vähän useampiakin kun leveyttä on tarpeeksi. Hihnasta tuli vähän liian pitkä, mutta sitähän voi solmia.

Yhtä aikaa koneessa tämän laukun kanssa oli Noro Kureyonista neulottu kassi ja se ei huopunut yhtään. Ehkä tuo lanka vaatii kovempaa käsittelyä, pesin laukut nimittäin kahdessa neljänkymmenen asteen pikapesussa. Jos lanka ei huovu myöhemminkään, niin olen kyllä aika pettynyt Noroon.

Kaipailisin muuten kokemuksiasi jos olet neulonut yksinkertaista hahtuvaa joksikin jutuksi jota et ole huovuttanut. Olen pohtinut kestäisikö siitä tehty huivi käyttöä miten hyvin, lanka kun itse tuntuu hyvin hauraalta, niin että miten se kestäisi valmiissa tuotteessa? Onko puikkokoolla väliä?

Tänään tuli kokeiltua neulomista elokuvissa kun oltiin katsomassa koko perheen voimin Bambi 2:sta. Onnistuihan tuo suuremmitta ongelmitta vaikka mallineule ei pelkkää oikeaa ja nurjaa ollutkaan. Kaikki keinot on sallittuja että pysyy hereillä, tästä voi päätellä että yöt eivät ole viime aikoina kovin ruusuisia täällä olleet. Onneksi sentään saatiin tilattua uusi sänky...

Jotain sentään

Kiitän kehuista, huivi on edelleen tosi ihana. Totesinkin miehelleni että kyllä jonkun on nyt pidettävä kemut ensi kesänä... pitää vaikka itse pitää terassin vihkiäiset kun sellainen meinataan rakentaa kesällä ;-)

Lankahamsteridietin tulokset on tänä vuonna aika heikot, paljoakaan ei ehdi valmistua, mutta koska isommatkaan työt ei kiinnosta, niin välipaloiksi tein pari pipoa.

Vaaleanpunainen
Ohje: Marnien blogi
Lanka: Mandarin Petit
Puikot: 3 mm
Tummanpunainen
Ohje: Novita kesä/05
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Novitan ohjeessa oli kahdet eri puikkokoot, joten eihän tuosta piposta kerralla valmista tullut, ohjeen 132 silmukalla olisi tullut vauvan paita, joten vähensin 99 silmukkaan. Ohjeeseen ehkä on korjaus jossain myöhäisemmässä lehdessä, mutta koska en moista lehteä tilaa, jäi se näkemättä.

Eteeristä...

Nyt se on valmis ja mahtava siitä tuli! Värikin on just oikea, kuin keväiset koivunlehdet.

Ohje: FiberTrends LeafLace Shawl
Lanka: Vuorelman kampalanka, kolminkertaisena, noin 150 g
Puikot: 4,5 mm

Huivi on todellakin kuin kesäaamun usva, kevyt ja kaunis. Ja nuo helmet kuin kastepisarat...


Ja kukaan ei varmaan huomaa että olen oikeasti tyytyväinen huiviin? ;-)


---

Tästä ei pojoja hamsteriurakkaan irtoa, huivia kun on tehty viime syksystä asti. Olympianeule vuorostaan on aika pitkällä, onneksi on vielä viikko aikaa.

Liikaa inspiraatiota...

Aikaa on, neuleita on kesken vaikka kuinka, mutta mikään niistä ei vaan kauheasti kiinnosta, hassua. Koska lääkärille näistä on turha pulista, harrastin itsetohtorointia ja päättelin että on parasta aloittaa taas uusi työ. Viime viikolla tilatuilla huiviohjeilla saattaa olla jotain tekemistä tämän fiiliksen kanssa...

Marjut ulkoisti langan ostamisen, minä taas langan vyyhteämisen

Kätevää kun lapset on asiasta niin kovin kiinnostuneita. Itse sain käyttää sen ajan neulomiseen (niin että kyllä täällä silti on neulottu vaikkei niin innostakaan). Tänä iltana valmistui Keijumetsän sukkien toisen version ensimmäinen sukka, toista vielä odotellaan.

Reissu Helsinkiin soi sen verran laatuaikaa että kämmekkäät valmistuivat melkein kokonaan, lauantaina Joensuun neuletapaamisessa tein viimeisiä kerroksia.

Ohje: oma
Lanka: Drops Alpaca, tasan 50 g
Puikot: 2,5 mm
Nämä piti myöskin aloittaa kärjestä päin (kuten suunnilleen kaikki viime aikoina). Syynä oli se että kaunis aloituskerros piti jäädä näkyviin ja näihin piti saada tuhottua koko lankakerä. Mä en koskaan luota että lankaa riittää, joten siksi esim. mun sukkien varsi on aina suht lyhyt ja lankaa jää yli vaikka joutaisi käyttää kaikki. Kärjestä päin neulottuna tulee ainakin tämä ongelma hoideltua.

Olympialaisneule a.k.a tuleva huovutettu kassi, on edistynyt tämän verran.

Puikot ei tunnu oikein hyviltä, Addeja pitäisi saada... Täysin sileä neulekaan ei juuri nyt tunnu kivalta.

Toivoton tapaus...

Erehdyin KnittingZonen sivuille ja sinnehän oli tullut uusia pdf-muodossa ostettavia ohjeita. Muutama solahti sitten tännepäin ihan rivakkaa tahtia ;-) Kun entiset huivit alkaa valmistua niin ehkäpä sitten kohta väännetään taas uusia, lankaakin on jo valmiiksi varastossa näitä (no ainakin yhtä) varten.

Jotain lehteä selailin kaupassa tässä päivänä eräänä ja siinä oli haastateltu naista joka kertoi että hänen vaatekaapistaan löytyy noin _kolmesataa_ huivia... Muutaman voisi siis vielä neuloa...