Paras joulukoriste

Joulukuun alussa kun ryhdyimme koristelemaan kotiamme jouluun, lapseni yllätti minut nasevalla kommentilla. "Äiti, me taidetaan olla tosi rikkaita  kun meillä on näin paljon joulukoristeita, nää on varmasti maksanut tosi paljon!" Myönnettävä on että koristeita on kertynyt ja en mitenkään voinut välttää Stockmannin joulumyymälää kun kerran sopivaan aikaan olin Helsingissä.

Paras koriste on ehkä kuitenkin tämä itse tekemäni enkeli. Löysin kuvan vuosia sitten jostain lehdestä ja pakko oli tehdä samanlaiset. Höyheniä, puupalloja, liimaa ja siimaa. Yksinkertaista ja kaunista.

Yksinkertainen on ajatus jota olen tänä vuonna yrittänyt itse noudattaa, erityisesti näin jouluna on helppo höllentää muutakin kuin kukkaron nyörejä, jos vaan aiheeseen keskittyy. Välillä tukka putkella juostessa ei sitä aina muista.

Minä olen pyrkinyt tänä syksynä kiiruhtamaan hitaasti. Paljon turhaa on jäänyt pois kun olen keskittynyt siihen mikä tuottaa hyviä fiiliksiä. Yksi arkea paljon helpottava asia on että olen aloittanut taas uudelleen laatimaan ruokalistoja jotta kaupassa käynti jäisi minimiin, kaupoissa ramppaaminen kun vie yllättävän paljon aikaa. Lankaostoksetkin ovat tänä syksynä jääneet aika vähäisiksi ja joululankoja en tänä vuonna tilannut ollenkaan (vaikka se jo melkein perinteeksi ehti tässä muodostua).

Jotta muuallakin olisi hyvää mieltä, annoimme joululahjan myös Unicefin kautta maailman lapsille. Lahjavirus pyyhkäisi myös lankavarastoni yli, siivosin 900 grammaa lankoja koululle.

Perheen joulukortit teki tänä vuonna tyttäreni. Ensimmäinen sarja syntyi korttilaatikosta löytyneistä joulukuusitarroista ja toinen piparien muotoisista paperikuvioista. Yksinkertainen oli taas kaunista. Kortit ehtivät postiin ennenkuin kamera tuli edes mieleen.

Ohje: Trine Bakken  Pientä ja suurta tilkuista -kirjasta, omin muokkauksin

Tämän jo kesällä tekemäni "joulutaulun" myötä toivotan teille kaikille Iloista ja rauhallista joulua!

Dominotossut Ullassa - Domino slippers

Minun mummoni neuloi minulle vuosia sitten sini-puna-valkoiset neliötossut. Tossut tulivat mieleeni kun netissä törmäsin samanlaisten tossujen ohjeeseen Käspaikan sivuilla. Palojen ompelu yhteen ei kiinnostanut yhtään, joten sovelsin tossut dominotekniikkaan. Ensimmäiset tossut neuloin jo 1,5 vuotta sitten, mutta vasta tänä syksynä sain aikaiseksi kirjoittaa ohjeen. Kiitos kuuluu teille jotka sitä kyselitte, sain siitä virtaa! Koska Ullasta oli tekeillä perinne-extra, päätin lähettää ohjeen lehteen omaan mummoani muistaakseni.

Ohje: oma, Ullan mummojemme neuleet extrassa
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5  mm

Eri kokoja tuli tehtyä, miesten koon toinen tossu on vielä vaiheessa. Siinä on Lett Lopia ja silmukoita on 41.


My modification of Käspaikka's 8 square slippers has been published in Ulla - Our Grandmothers patterns extra. If you are interested in this pattern and would like to have pattern in english, please contact me.

Lomailua ja pikkuneuleita

Kulunut kuukausi on pitänyt sisällään kovasti varattuja iltoja ja muita iltoja jotka ovat vain hävinneet käsistä. Nämä toivat tullessaan totaalisen tylsistymisen (koska käsitöitähän on ehdittävä tehdä), mutta onneksi koko juttu keskeytyi viikoksi kun lähdimme koko perhe aurinkoa metsästämään Teneriffalle.

Emme kuulu siihen porukkaan joka reissaa etelässä joka vuosi, ei todellakaan, meistä kukaan ei ole koskaan ollut noin kaukana koto-Suomesta. Nyt oli sopiva aika lähteä, rahaa oli säästetty ja lapset olivat sopivan vanhoja, ei liian pieniä että pitäisi koko ajan vahtia, eivätkä liian vanhoja että kaikki olisi vaan tylsää. Loma oli juuri sitä mitä kaipasimme, uimista, lämpöä, rauhaa ja unta. Kävimme Teidellä ja Loro Parquessa, muun ajan vietimme hotellin uima-altaalla tai kaupungilla kävellen.


Reissussa oli mukana parikin neuletta, mutta valmista ei vielä tullut. Yksi huivi on ollut tekeillä pitkään ja sainkin reissussa sen tehtyä niin valmiiksi että enää päättelykerros olisi edessä. Palaamme tähän myöhemmin.

Muuten onkin sitten ollut pikkunäpertelyn aika

Tässä tunnelmia kuluneelta kuukaudelta ja kauempaakin. Punaiset pipot (3 kpl) ja vihreä peruspipo ovat viime aikojen tuotantoa, kaikki ovat jo päässeet käyttöön. Yläreunassa oleva tilkkualusen kantopussi on tosi kätevä, nyt alunen ei ole aina jossain lattialla pyörimässä. Hieman on lankaakin varastoihin päätynyt, himoittua Wollmeiseä ystävien kautta.

Tychus-huuma

Keväällä tein yhden.

Lokakuussa päätin päästä taas pienestä lankanöttösestä eroon ja neuloin toisen. Luulin tämän sopivan lapselle, mutta se sopikin minulle. Hjertegarnia harmaana, Fyberspatesin sininenälampaiden villaa monivärisenä, nelosilla, 48 s.

Tässä vaiheessa tyttäreni sanoi että hänelle ja isällekin on tehtävä omat että meillä kaikilla on samanlaiset! Hurjaa, mun mielestä tää oli jo hieman liiottelua, mutta koska muu perhe oli samaa mieltä tyttären kanssa, ei vaihtoehtoja jäänyt. Kolmas neulottiin kahteen kertaan, ensimmäinen versio oli mittailuista huolimatta liian syvä. Neljä silmukkaa pois. Baby Ullia harmaana ja Kauhavan Kangasaitan Pandaa (tosi kiva lanka muuten) vihreänä, nelosilla, 44 s.

Ja sitten vielä viimeinen, hieman erilainen kuin muut sillä herra toivoi omansa ohuena. Sinisessä molemmat langat ovat kaksinkertaisena, punaisessa ja vihreässä vain harmaa lanka. Tämä viimeinen on puolestaan yksinkertaisesta langasta tehty. Maijaa, kolmosen puikoilla.

Ihan "samiksii" ollaan sitten... Ouch.

--------------

Kiitos jakkarakommenteista! Kova käyttö jatkuu.

Sisustushommia

Meillä pitkään ollut nahkarahi oli päässyt hieman heikkoon kuntoon. Nyt tilanne on korjattu.

Sisällä on entiset täytteet (eli styrox ja vaahtomuovi) joita vähän täydenneltiin lisäämällä vaahtomuovia ja vanua. Uusi päällinen tehtiin entisen tyylillä.

Koko homman kyllä kruunaa ihan ehdottomasti tästä samasta kankaasta tehty nappi. Nappitarvikkeet (metallliset) on ostettu Hobbypointista.

Tää kangas on kyllä niin upeaa, ihan mun tyylistä. Maailma on kankaita täynnä, mutta joskus sen oikean etsiminen on ihan tuskaa. Tää osui ja upposi ihan kerralla. Tuo kangas oli kyllä alunperin ajateltu sängynpäätyyn, mutta uusia ideoita on nyt etsittävä.

Entinen tilanne

Joten eipä tässä muuta kuin jalat ylös ja loikoilemaan... Missäs se neule taas olikaan? Ai niin tuollahan tuo pussi pilkistää pöydän välissä...

Pehmeää ja pientä

Kiitoksia viimeaikojen kommenteista! Kiva kun niitä jätätte.
AnniP, joo voin joku kerta kertoa enemmänkin noista pussukka jutuista, tosin tässä blogauksessa on linkki ohjeeseen jonka avustamana olen noita tehnyt.
Dominotossuista kiinnostuneet, ohje tossuihin on kirjoitettu aikoja sitten, mutta halusin testata sitä vielä lisää, joten siksi se on jäänyt julkaisematta. Kommenteistanne innostuneena, uusi isompi versio on jo puikolla, joten palaamme tähän asiaan lähiaikoina.

---------------

Sain vihdoin valmiiksi Baktuksen.

Ei sillä että tässä olisi iso homma ollut, mutta aika tylsää neulottavaa se oli ja lisäksi onnistui jotenkin neulomaan toisen kerän väärillä kavennuksilla, sillä lanka loppui kesken. En todellakaan halunnut purkaa, mutta onneksi Ravelryn kautta löysin samaa lankaa kanadalaisen rouvan varastoista. Hän ystävällisesti suostui lähettämään lankansa minulle. Värit on samat mutta hyvin erilaiset kuten voi olettaa koska lanka on Koigua. Huivin päässä tuo ei onneksi haittaa.

Ompelukonekin on surissut, tietenkin. Pussukoita olen testaillut lisää. Isoin on tehty Elizabeth Hartmanin Wristlet -ohjeella joka löytyy mm. Etsystä.

Villapata kiehuu -blogin taskuista innostuneena testailin omaa ideaani tuohon pieneen luottokorttikoteloon. Tuli tosi kiva. Tätä pitää testata vielä isompana ja useammalla taskulla.

Värien riemuvoitto - Lots of colours

Väriä, väriä, luminen ja märkä harmaa maisema tarvitsee väripilkkuja.

Nokkahuilu tarvitsi ehdottomasti uuden pussin kun huilun mukana tullut oli niin mahdottoman tylsä. Kankaat Modan The Caroler -sarjasta. Sisällä fleecea joka on kiinnitetty tilkkujen saumoista ommellen. Pussin muoto on suoraan matkittu alkuperäisestä pussista.

Huomaattekos muuten miten hyvin neulojalle sopii tuo kakkoskuvan vihreä kangas? Siitä on ehdottomasti tehtävä jotain minulle.
 

Muskarissa on oltava myös kunnollinen kassi, teemaan sopiva tietenkin. Yläosan kankaat Modan ja alaosa Ikeasta. Alaosa olisi ehkä saanut olla yksivärinen, mutta muskarimies valitsi kankaan, joten en voinut kieltäytyä. Ja eihän tälläiset virtahevot (?) kohta enää kelpaa kuitenkaan.

Sisällä on tasku kaikelle pienelle tarpeelliselle.Vuorikangas on Ikean verhoista leikattua kangasta, värjäsin sen toissa kesänä.

Taidan itse olla sen verran värinpuutteessa että otan tuon kassin huomenna Taikasormet messuille, tosin eipähän sieltä mitään pitäisi ostaa...

Kassin malli on ihan omaa tuotantoa, hyvin se onnistui kun jaksoi vaan laskea ja mittailla ja silittää tarpeeksi. Sain myös vihdoin kirjoitettua itselle ylös mitat ja työohjeet, niin onnistuu myöhemminkin samanlainen ilman isompia pähkäilyjä. On ikävää ryhtyä joka kerta mittoja ottamaan vanhoista jutuista ja pohtia että minkälaista sitä nyt tästä kun tietää että haluan samanlaisen kuin tuo edellinenkin oli.

Nuo Modan kankaat ovat näitä synttärikankaita. Aika hyvin, vain kuukauden marinointi, edellinen amerikoista tilattu satsi kun on ollut kesäkuusta asti odottamassa uskallusta. Eihän näin ihania kankaita voi pilata, joten on käytettävä ne sellaiseen mikä varmasti onnistuu.

PS. Ekassa kuvassa vilahtaa meille lainaan päätynyt kaveri, palataan tuohon asiaan myöhemmin.

Our recorder needed a new pouch since the original one was very dull. Now we have colours! My son goes to musiclessons, so he needed a bag. More colours! I am very pleased on these, I think I need to make some more...

Vihreää / Green

Ompeluhuone on kiinnostanut enemmän kuin neuleajattelu, joten siis perussukat pääsi puikoille.

Lankana Maijaa, kerä vihreätä per sukka ja oranssia sitten joitakin grammoja. Näistä tuli ihan hauskat, sukka ei ole joustinta vaan välissä on helmineuletta (1o, 1n ja seur. krs 1n, 1o). Ylälaitaan joustimen ja helmineuleen rajaan tein koristenauhan, se piristi näitä sukkia kummasti.

Mutta ei postausta ilman ompelujuttuja. Olen halunnut opetella miten tehdään pieni pussukka vetoketjulla niin että vuori piilottaa vetoketjun ja nytpä se onnistui.

Tästä tuli sopiva pikkupenaali tyttärelle musiikkiopistoon.

Vuori alkaa kauniisti vetoketjusta. Näitä lisää...

Basic socks that doesn't have rib althought it looks like it. Instead there are seed stitches. Orange brings freshness into these socks. Also a little pouch with a zipper and a lining.

Yksinkertainen on parasta / Simple is the best

Vuosi sitten meidän vanhempien makuuhuoneeseen tuli perheen kakkostelevisio. Television katselu on kuitenkin ollut hieman ikävää koska tyynyjä ei ole ollut tarpeeksi. Vihdoin sain hankittua Jyskistä sopivan muhkeat tyynyt, mutta koska tyynyn muoto poikkesi tavallisesta (tyyny on kymmenen senttiä korkea), piti hieman pohtia miten saisin näihin sopivat tyynyliinat.

Suunnittelin ensin ompelevani pussit paloista, siis etukappale ja takakappale ja suikale joka kiertää koko tyynyn. Sitten seuraavaksi ajattelin vain yhtä kappaletta jossa olisi reunataitteet, mutta ei tuntunut hyvältä sekään. Tyynyliinan sulkemistapakin oli ongelmana.

Tästä Marimekon upeasta kankaasta, Kissanmintusta, se "yksinkertainen on parasta" -ajatus sitten lähti. Yksi iso pala kangasta, täsmätään kuvio tyynyn reunaan, taitetaan hulpiot sisäpuolelle, ommellaan sivusaumat ja ommellaan kaikkiin nurkkiin taitokset. Sitten vaan vetoketju paikalleen ja valmista tuli.

Kaiken hyvän lisäksi löysin ompelukoneestani saumojen huolitteluompeleen! Mikä autuus, ei enää saumojen tuplaompelua. Kannattaisikohan lukea käyttöohjeita tarkemmin?

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä. Mun ensimmäinen rukilla kehrätty lanka! Jiihaa! Kiitos Kirsi testiajosta!Ylikierrettä ja paksuja kohtia, mutta kuka välittää, se on mun kehräämää joten tietty se on täydellistä... *virne*

Simple is the best. I tried to make these pillowcovers way too difficult, but all they needed was six seams and a zipper. Last but not least, my first yarn made with spinning wheel.

Tildan tildan tildat

ja trallalallallaa. Kiitoksia synttärionnitteluista!

Vihdoin pääsin taas ompeluksien pariin, en tosin niiden joita olin ajatellut ommella. Tytär houkutti Tilda-maailmaan ja sielläpä sitten on monenlaista puuhattu, yhdessä tyttären kanssa nimittäin.

Pupu-neiti ja jäätelö Sisusta Tildan tapaan -kirjasta
Kankaina jotain puuvillaista, mahana Modan Farmers Market -kangasta

Pitihän pupulle häntäkin tehdä, pienen pienen tupsun kaavan tekeminenkin oli jo aikamoinen saavutus.

Pupu tarvitsi jäätelön lisäksi myös jotain terveellisempää joten neitiseni ommella surautti omenan. Minä sain kunnian ommella varren ja lehden sekä hoitaa muut viimeistelyt. Omenan ohjeet on Marie-France House:n Hauskoja tilkkutöitä aloittelijoille -kirjassa.

Huomaa että minä taidan todella olla hieman täydellisyyden tavoittelija näissä ompelujutuissani, koska moisen omenan tekeminen ei mulle olisi ollut ollenkaan helppoa. Pitäisi vaan muistaa että ei sen lopputuloksen aina tarvitse olla täydellinen.

(Taustalla ihana Marimekon Kissanminttu -kangas ruskeana.)

Some Tilda-sewing. My daughter wanted a rabbit. Apple and ice-cream are mostly done by her.

Tasavuosia / More years

Tänään täytän tasavuosia. Sanotaan 25, vaikka ei minulla mitään suurta ikäkriisiä enää ole, se pahin oli ehkä kolme - neljä vuotta sitten. Silti tuntuu että voiko vuosia olla kasassa jo näin paljon kun vastahan olin nuori ja eihän siitä nyt ole kuin ... hmmm.... kauan! Ihanaa elämää kuitenkin, olen tänä syksynä ollut tosi tyytyväinen elämääni noin ylipäätään, kaikkea pientä säätämistä toki aina riittää, mutta en ole antanut niiden liikoja häiritä.

Joten tämän kunniaksi kaalipiirakkaa, olkaa hyvä!

Lahjojakin sain. Upean merinolampaan taljan ja Fleece Artistin upeasti värjättyä merinolankaa. Oi, ihanuutta! Ja orkidean, onneksi perheeseen kuuluu kukankastelija, sillä siinä minä en ole hyvä.

Lahjoin myös itse itseäni. Hankin kankaita amerikanmaalta, Fat Quarter Shopista. Paketti saapui huippuajassa, tein tilauksen perjantaina ja paketti oli pöydälläni tiistaina!

Mitä ihanuuksia paketissa olikaan! Modan Panache -sarjaa ja The Caroler-sarjaa, molemmista Layer Cake lajitelma. Nämä amerikan tilkkusanat on olleet hieman hakusessa, mutta Layer Cake tarkoittaa että saat 42 kappaletta 10 x 10 tuuman kangaspalasta, yksi per kangas tai useampi riippuen montako eri kangasta sarjassa on. Olen totaalisen ihastunut näihin Modan kankaisiin, mutta ehkäpä pitäisi nyt raaskia näitä käyttää että voisi sitten hankkia lisää. Ideoita on pää täynnä, mutta ompeluaika on kortilla.

Nyt laatuaikaa perheen ja Late Lampaan parissa. Missäs mun neule olikaan....? *lähtee etsimään*

I am little older today, so some presents to me and cabbagepie for you :-)

Lapasia / Mittens

Tässä eräänä viikonloppuna siivosin työhuonettani. Iso korillinen lankoja piti sijoittaa paikoilleen ja siinä samalla löysin lankalaatikoistani pieniä lankanöttösiä jotka aikoinaan jäivät jäljelle ompelemastani pienestä harjoitteluryijystä. Niistä se ajatus sitten lähti.

Nöttösistä syntyi lapasten varret ja lapasosa itse Maijasta. Peruslapasia piristin kirjailulla. Tytär (joka lapaset sai) ilmoitti ensimmäisen kirjailun jälkeen että ei muuten kelpaa, lehden pää ei ole tarpeeksi terävä! Mikäs siinä sitten, purkaa piti ja tehdä kaava (!) jonka avulla sai ommelluksi tarpeeksi symmetrisen lehden. Nyt kuulema kelpaa :-)

Lapasia alkoikin sitten tulla useampia, vanhat Wool-keräni alkavat olla näiden sävyjen osalta käytetyt, tummiin lapasiin piti käyttää musta ja tummansininen ja vaaleansinisiä varten oli purettava laatikosta löytynyttä vanhaa neuletta. Vielä on lisääkin lapasia tulossa...

Kummallista muuten että välillä tuntuu ettei mikään neule etene yhtään ja sitten yhtäkkiä huomaat neuloneesi kokonaisen lapasen viidessä tunnissa. Näin kävi yhden lapasen kanssa. 

Jos ihmettelet minne tulit, niin lue edellinen postaus.

I made those leaf mitten ribs from tiny yarnballs that I found some weeks ago when cleaning my study. Had to decorate them a bit, so now they are not so basic. Other mittens wanted to join the club. There are more mittens to come...


It is quite funny to realise that just when you feel that you have no time to knit, you have knitted one mitten in five hours. That happened to me while knitting those dark blue mittens.

Kaikessa on aina eka kerta... / First time for everything...

... kuten vaikka blogin nimen vaihtamisessa.

Olen kirjoittanut blogia nyt kohta viisi vuotta. Aikoinaan kun tätä blogia aloittelin, piti tietysti keksiä nimi. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten Tiinan käsityöt sai kelvata. Sama blogipohjakin on ollut maisemissa jo varmaan kolme vuotta.

Siirsin sisustusintoni sitten blogiin (se nimittäin on hieman halvempaa kuin kaikki muut viime aikaiset ideani) ja sitä myöden blogi sai uuden nimen (vastaamaan vähän osoitettakin) ja ulkoasukin meni uusiksi. Jos huomaat blogissa jotain vikaa, niin ole ystävällinen ja kerro siitä minulle, niin voin tehdä korjauksia.

Koska kommentit ovat aina niin mukavia ja innostavat bloggaamaan, niin jätähän viestiä käynnistäsi, jospa vaikka saisin siitä puhtia kirjoittaa useammin kuin viime aikoina.

Muitakin ensi kertoja on tässä riittänyt nimittäin...

- heräsin lauantai-aamuna luokattoman aikaisin ja kun ei unta enää löytynyt, päätin käyttää rauhallisen aamuhetken ommellen.

Viittä tuntia myöhemmin valmiina oli elämäni ensimmäinen tilkkutyö.

Pieni pussukka valmistui Joen Langasta ostetuista kankaista (vain muutamia vuosia marinoituneita...) ja nuotteja tämän tekemiseen katselin Lise Bergenen Iloisia tilkkutöitä - Kasseja ja laukkuja kirjasta.

Vähänkö olen ylpeä näistä sisäsaumoista jotka sain ihanasti piilotettua. Toinen puoli ommellen sauman yhteydessä ja toinen käsin. Niin siistit!

- viikonloppuna olimme varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna saaressa, mutta keräsin sieltä ensimmäistä kertaa haaparouskuja jotka keittelin suolasieniksi.

Nyt vaan toivotaan että laitoin tarpeeksi suolaa jotta pysyvät hyvinä. Sienisalaatti on niiiin hyvää! Taustalla olevassa purkissa ei suinkaan ole sieniä, vaan kyseessä on Juhla Mokan juhlapaketti. Minähän en kahvia juo, mutta näin upeaa purkkia en voinut kauppaan mitenkään jättää. Purkki on ollut ostamisestaan lähtien jatkuvasti ikkunalaudalla ihailuni kohteena.

- eilen laitoin ensimmäistä kertaa tänä syksynä takin päälle työmatkalleni. Tähän asti olen pärjännyt ihanalla Irish Diamond Shawl:illa. Syksy etenee, mutta silti kirpeät aurinkoiset syysaamut on ihan parhaita!

... like changing the blogs name.

I have been blogging almost five years. When I started, no name seemed fit for my blog, so I settled for Tiinan käsityöt (Tiina's crafts, that is). Even this blog template is about three years old.

Now I decided to make a change, so now this blog has a new name Käsityölainen - unelmissaan (Artisan - in dreams) and a new template. If there's something weird with this template, please let me now.

Leave a comment please, it would be nice to know about your visit.

There has been other first times:
- I made my first real quiltwork, a little pouch. I am very pleased with this one.
- I picked a lot of mushrooms, boiled them and put them in the saltwater
- Yesterday I had to put on a coat on my way to work. It has been so warm that last weeks I have survived with my wonderful Irish Diamond Shawl.

Kuka vei mun elokuun?

Mihin aika katoaa? Keneltä sitä saa lisää? Voiko töissä olla hauskaa niin että uppoutuu töihin eikä malttaisi lähteä kotiin? Voiko olla liikaa työmatkoja, läksyjen tarkistamista, siivousta, veneilyä, sairastamista ja muuta mahdollista?

No minä osaan vastata tähän ihan ilman netistä etsimistä, että kyllä, voi olla liikaa kaikkea joten elokuu vaan yksinkertaisesti katosi käsistä, noin vain. Käsityörintama on siis hieman hidastunut, mutta ei kadonnut.

Ihan parhautta ovat nämä ihanan rouheat, upeat sukat joita tuli neulottua mm. työmatkoilla. Sopiva pikkuprojekti mukana kuljetettavaksi.






Kyseessähän on siis Nancy Bushin Laila's Socks, Knitting in Estonia -kirjasta. Lankana Vuorelman Satakieli. Sopivasti kirjoneuletta, kuviota on, mutta ei sit kuitenkaan. Etenee nopeasti.

Pingotus on kyllä ihan upea juttu sukille, sillä sen jälkeen sukka tuntuu jalassa ihan erilaiselta kuin aiemmin. Kiitos muuten kaikille pingottimia viime aikoina ostaneille, perheen mies on iloinen suosiosta. Jos tarvetta vielä on, niin olkaa yhteydessä, meiliosoite on tuossa oikealla ylhäällä.

Poika tilasi pipon kun ei hänellä ole yhtään sopivaa... (en kyllä oikein usko sillä sen verran monta pipoa on mun puikoiltani lähtenyt). Hän valitsi värit ja kuvion ja selitti millainen on saatava. Tässä tulos.

Merinovillaista Woolia tähtikuviolla. Pehmeää ja miellyttävää.

Kiitos ja hyvää yötä, katsotaan milloin seuraavan kerran tänne joudan...

Puuhastelu jatkuu

Tienvarrelta päätyi pussillinen pietaryrttejä värjäyspataan. Pietaryrtin kukinnot + noin 10 senttiä vartta oli vedessä ensin kaksi päivää, sitten keitin niitä noin 1,5 tuntia. Haju oli taas mitä mahtavin (hyh), mutta väriä irtosi. Viime kesänä kävyillä värjätty lanka (Nalle, 150g) pääsi uusiin keitoksiin. Mukaan meni 15 g kuparivihtrilliä. Lanka muhi noin 75 asteisessa vedessä tunnin, sitten lämmöt pois ja lanka jäi kattilaan yöksi. Aamulla huuhtelu.

Väri oli oikein hauska, kullanruskeanvihreä. Paljon parempi sävy kuin tuo kävyillä aikaan saatu beige. Jospa tämä sen kullankeltaisen langan pariksi kävisi paremmin.

Poikani tilasi itselleen unisukat, kaapista löytyi pehmeää Regian Silk-lankaa. Tein tällaiset kantapäättömät versiot (ihan perusjuttu, siirtyvää joustinta), jotta kestävät hetken aikaa, sikäli mikäli lanka pysyy hyvänä.


Tästä piposta piti tulla baretti, mutta tiheys meni mönkään. Mutta löytyi tuolle käyttäjä kuitenkin. Ihan kiva perusohje, neuloin alun resorin kierretyillä silmukoilla.