Ilma vaikutti lupaavalta joka aamu, mutta siitä se sitten alkoi huononemaan vähitellen. No, mutta sain mä silti poltettua ihoa, uitua ja neulottua, joten ei kovin huonosti mennyt kuitenkaan.
Tuo valkean pitsitekeleen neulominen nyykähti langan loppumiseen, mutta onneksi mukana reissussa oli myös varreton sukka ja Branching Out-huivi joilla sitten jatkoin. Branching Out on aika kummallinen tapaus, sitä kun aloittelin toukokuussa, niin muistan valitelleeni että neulominen ei suju ilman ohjetta. Nyt kun se taas tuli kaivettua esille, ohjeella ei tehnyt mitään. Kai sitä on pitänyt marinoida pääkopassa muutamia viikkoja että se menisi tarpeeksi selvästi jakeluun... Mitä, mullako paljon ajateltavaa? Ei kai...
Välillä kyllä ihan oikeasti pohdin että suoritanko mä liikaa (sen verran itseäni jo tunnen että olen huomannut että mulla on tähän taipumusta ja yritän tietoisesti välttää sellaisia asioita jotka voitaisi tähän kastiin elämässäni laskea) vai onko mulla oikeasti jotain masennuksen tai burn-outin oireita?
Pitsineuleen ihanuus sai myös kaivamaan esille Cascading Hearts shaalin joka on kuukauden verran odotellut tuolla että innostuisin sen koko huivin mittaisesta kuvioneuleesta. No, nyt innoistuin taas ja kivaa sitä on tehdä. Tämä ei ole kyllä ollenkaan koskaan ollut unohduksissa, koko ajan vaan ei voi tehdä samaa työtä.
Kohta vuoden sairastaneena, sanon syvällä kokemuksen äänellä, että: hellitä ajoissa jos alkaa tuntua yhtään oireita, ja koska siitä tässä kirjoitit niin asia jo vaivaa sua.
VastaaPoistaYhdyn Kristiinan kommenttiin, jarruta ihmeessä! Kohta puolitoista vuotta olen nyt sairastanut vakavasti, sairauslomalla ja sitten määräaikaiseläkkeellä, joka voi hyvinkin muuttua pysyväksi. Ensin tulivat psyykkiset stressioireet, paniikkihäiriöt ja masennus (siinä vaiheessa en ollut 6 vuoteen pitänyt lomaa). Siitä en viisastunut, napsin pillereitä ja jatkoin hommia, kunnes immuunijärjestelmäni romahti ja sain sen autoimmuunihepatiitin, josta olen listoilla kai kertonutkin. Sen syytä ei tiedetä, ei siis johdu pöpöistä eikä minkäänlaisen aineen liikakäytöstä, stressiä epäillään vahvasti tämän tyyppisten juttujen aiheuttajaksi. Ikinä en olisi uskonut mennä koheltaessani, että näin voi käydä *minulle*, älä sinäkään. Nyt saan parhaassakin tapauksessa syödä kortisonia ja hylkimisenestolääkitystä loppuikäni ja katua, kun en hellittänyt ajoissa.
VastaaPoista