Meillä pitkään ollut nahkarahi oli päässyt hieman heikkoon kuntoon. Nyt tilanne on korjattu.
Sisällä on entiset täytteet (eli styrox ja vaahtomuovi) joita vähän täydenneltiin lisäämällä vaahtomuovia ja vanua. Uusi päällinen tehtiin entisen tyylillä.
Koko homman kyllä kruunaa ihan ehdottomasti tästä samasta kankaasta tehty nappi. Nappitarvikkeet (metallliset) on ostettu Hobbypointista.
Tää kangas on kyllä niin upeaa, ihan mun tyylistä. Maailma on kankaita täynnä, mutta joskus sen oikean etsiminen on ihan tuskaa. Tää osui ja upposi ihan kerralla. Tuo kangas oli kyllä alunperin ajateltu sängynpäätyyn, mutta uusia ideoita on nyt etsittävä.
Entinen tilanne
Joten eipä tässä muuta kuin jalat ylös ja loikoilemaan... Missäs se neule taas olikaan? Ai niin tuollahan tuo pussi pilkistää pöydän välissä...
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
lauantaina, lokakuuta 24, 2009
Pehmeää ja pientä
Kiitoksia viimeaikojen kommenteista! Kiva kun niitä jätätte.
AnniP, joo voin joku kerta kertoa enemmänkin noista pussukka jutuista, tosin tässä blogauksessa on linkki ohjeeseen jonka avustamana olen noita tehnyt.
Dominotossuista kiinnostuneet, ohje tossuihin on kirjoitettu aikoja sitten, mutta halusin testata sitä vielä lisää, joten siksi se on jäänyt julkaisematta. Kommenteistanne innostuneena, uusi isompi versio on jo puikolla, joten palaamme tähän asiaan lähiaikoina.
---------------
Sain vihdoin valmiiksi Baktuksen.
Ei sillä että tässä olisi iso homma ollut, mutta aika tylsää neulottavaa se oli ja lisäksi onnistui jotenkin neulomaan toisen kerän väärillä kavennuksilla, sillä lanka loppui kesken. En todellakaan halunnut purkaa, mutta onneksi Ravelryn kautta löysin samaa lankaa kanadalaisen rouvan varastoista. Hän ystävällisesti suostui lähettämään lankansa minulle. Värit on samat mutta hyvin erilaiset kuten voi olettaa koska lanka on Koigua. Huivin päässä tuo ei onneksi haittaa.
Ompelukonekin on surissut, tietenkin. Pussukoita olen testaillut lisää. Isoin on tehty Elizabeth Hartmanin Wristlet -ohjeella joka löytyy mm. Etsystä.
Villapata kiehuu -blogin taskuista innostuneena testailin omaa ideaani tuohon pieneen luottokorttikoteloon. Tuli tosi kiva. Tätä pitää testata vielä isompana ja useammalla taskulla.
AnniP, joo voin joku kerta kertoa enemmänkin noista pussukka jutuista, tosin tässä blogauksessa on linkki ohjeeseen jonka avustamana olen noita tehnyt.
Dominotossuista kiinnostuneet, ohje tossuihin on kirjoitettu aikoja sitten, mutta halusin testata sitä vielä lisää, joten siksi se on jäänyt julkaisematta. Kommenteistanne innostuneena, uusi isompi versio on jo puikolla, joten palaamme tähän asiaan lähiaikoina.
---------------
Sain vihdoin valmiiksi Baktuksen.
Ei sillä että tässä olisi iso homma ollut, mutta aika tylsää neulottavaa se oli ja lisäksi onnistui jotenkin neulomaan toisen kerän väärillä kavennuksilla, sillä lanka loppui kesken. En todellakaan halunnut purkaa, mutta onneksi Ravelryn kautta löysin samaa lankaa kanadalaisen rouvan varastoista. Hän ystävällisesti suostui lähettämään lankansa minulle. Värit on samat mutta hyvin erilaiset kuten voi olettaa koska lanka on Koigua. Huivin päässä tuo ei onneksi haittaa.
Ompelukonekin on surissut, tietenkin. Pussukoita olen testaillut lisää. Isoin on tehty Elizabeth Hartmanin Wristlet -ohjeella joka löytyy mm. Etsystä.
Villapata kiehuu -blogin taskuista innostuneena testailin omaa ideaani tuohon pieneen luottokorttikoteloon. Tuli tosi kiva. Tätä pitää testata vielä isompana ja useammalla taskulla.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
Värien riemuvoitto - Lots of colours
Väriä, väriä, luminen ja märkä harmaa maisema tarvitsee väripilkkuja.
Nokkahuilu tarvitsi ehdottomasti uuden pussin kun huilun mukana tullut oli niin mahdottoman tylsä. Kankaat Modan The Caroler -sarjasta. Sisällä fleecea joka on kiinnitetty tilkkujen saumoista ommellen. Pussin muoto on suoraan matkittu alkuperäisestä pussista.
Huomaattekos muuten miten hyvin neulojalle sopii tuo kakkoskuvan vihreä kangas? Siitä on ehdottomasti tehtävä jotain minulle.
Muskarissa on oltava myös kunnollinen kassi, teemaan sopiva tietenkin. Yläosan kankaat Modan ja alaosa Ikeasta. Alaosa olisi ehkä saanut olla yksivärinen, mutta muskarimies valitsi kankaan, joten en voinut kieltäytyä. Ja eihän tälläiset virtahevot (?) kohta enää kelpaa kuitenkaan.
Sisällä on tasku kaikelle pienelle tarpeelliselle.Vuorikangas on Ikean verhoista leikattua kangasta, värjäsin sen toissa kesänä.
Taidan itse olla sen verran värinpuutteessa että otan tuon kassin huomenna Taikasormet messuille, tosin eipähän sieltä mitään pitäisi ostaa...
Kassin malli on ihan omaa tuotantoa, hyvin se onnistui kun jaksoi vaan laskea ja mittailla ja silittää tarpeeksi. Sain myös vihdoin kirjoitettua itselle ylös mitat ja työohjeet, niin onnistuu myöhemminkin samanlainen ilman isompia pähkäilyjä. On ikävää ryhtyä joka kerta mittoja ottamaan vanhoista jutuista ja pohtia että minkälaista sitä nyt tästä kun tietää että haluan samanlaisen kuin tuo edellinenkin oli.
Nuo Modan kankaat ovat näitä synttärikankaita. Aika hyvin, vain kuukauden marinointi, edellinen amerikoista tilattu satsi kun on ollut kesäkuusta asti odottamassa uskallusta. Eihän näin ihania kankaita voi pilata, joten on käytettävä ne sellaiseen mikä varmasti onnistuu.
PS. Ekassa kuvassa vilahtaa meille lainaan päätynyt kaveri, palataan tuohon asiaan myöhemmin.
Our recorder needed a new pouch since the original one was very dull. Now we have colours! My son goes to musiclessons, so he needed a bag. More colours! I am very pleased on these, I think I need to make some more...
Nokkahuilu tarvitsi ehdottomasti uuden pussin kun huilun mukana tullut oli niin mahdottoman tylsä. Kankaat Modan The Caroler -sarjasta. Sisällä fleecea joka on kiinnitetty tilkkujen saumoista ommellen. Pussin muoto on suoraan matkittu alkuperäisestä pussista.
Huomaattekos muuten miten hyvin neulojalle sopii tuo kakkoskuvan vihreä kangas? Siitä on ehdottomasti tehtävä jotain minulle.
Muskarissa on oltava myös kunnollinen kassi, teemaan sopiva tietenkin. Yläosan kankaat Modan ja alaosa Ikeasta. Alaosa olisi ehkä saanut olla yksivärinen, mutta muskarimies valitsi kankaan, joten en voinut kieltäytyä. Ja eihän tälläiset virtahevot (?) kohta enää kelpaa kuitenkaan.
Sisällä on tasku kaikelle pienelle tarpeelliselle.Vuorikangas on Ikean verhoista leikattua kangasta, värjäsin sen toissa kesänä.
Taidan itse olla sen verran värinpuutteessa että otan tuon kassin huomenna Taikasormet messuille, tosin eipähän sieltä mitään pitäisi ostaa...
Kassin malli on ihan omaa tuotantoa, hyvin se onnistui kun jaksoi vaan laskea ja mittailla ja silittää tarpeeksi. Sain myös vihdoin kirjoitettua itselle ylös mitat ja työohjeet, niin onnistuu myöhemminkin samanlainen ilman isompia pähkäilyjä. On ikävää ryhtyä joka kerta mittoja ottamaan vanhoista jutuista ja pohtia että minkälaista sitä nyt tästä kun tietää että haluan samanlaisen kuin tuo edellinenkin oli.
Nuo Modan kankaat ovat näitä synttärikankaita. Aika hyvin, vain kuukauden marinointi, edellinen amerikoista tilattu satsi kun on ollut kesäkuusta asti odottamassa uskallusta. Eihän näin ihania kankaita voi pilata, joten on käytettävä ne sellaiseen mikä varmasti onnistuu.
PS. Ekassa kuvassa vilahtaa meille lainaan päätynyt kaveri, palataan tuohon asiaan myöhemmin.
Our recorder needed a new pouch since the original one was very dull. Now we have colours! My son goes to musiclessons, so he needed a bag. More colours! I am very pleased on these, I think I need to make some more...
keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009
Vihreää / Green
Lankana Maijaa, kerä vihreätä per sukka ja oranssia sitten joitakin grammoja. Näistä tuli ihan hauskat, sukka ei ole joustinta vaan välissä on helmineuletta (1o, 1n ja seur. krs 1n, 1o). Ylälaitaan joustimen ja helmineuleen rajaan tein koristenauhan, se piristi näitä sukkia kummasti.
Mutta ei postausta ilman ompelujuttuja. Olen halunnut opetella miten tehdään pieni pussukka vetoketjulla niin että vuori piilottaa vetoketjun ja nytpä se onnistui.
Tästä tuli sopiva pikkupenaali tyttärelle musiikkiopistoon.
Vuori alkaa kauniisti vetoketjusta. Näitä lisää...
Basic socks that doesn't have rib althought it looks like it. Instead there are seed stitches. Orange brings freshness into these socks. Also a little pouch with a zipper and a lining.
maanantaina, lokakuuta 05, 2009
Yksinkertainen on parasta / Simple is the best
Vuosi sitten meidän vanhempien makuuhuoneeseen tuli perheen kakkostelevisio. Television katselu on kuitenkin ollut hieman ikävää koska tyynyjä ei ole ollut tarpeeksi. Vihdoin sain hankittua Jyskistä sopivan muhkeat tyynyt, mutta koska tyynyn muoto poikkesi tavallisesta (tyyny on kymmenen senttiä korkea), piti hieman pohtia miten saisin näihin sopivat tyynyliinat.
Suunnittelin ensin ompelevani pussit paloista, siis etukappale ja takakappale ja suikale joka kiertää koko tyynyn. Sitten seuraavaksi ajattelin vain yhtä kappaletta jossa olisi reunataitteet, mutta ei tuntunut hyvältä sekään. Tyynyliinan sulkemistapakin oli ongelmana.
Tästä Marimekon upeasta kankaasta, Kissanmintusta, se "yksinkertainen on parasta" -ajatus sitten lähti. Yksi iso pala kangasta, täsmätään kuvio tyynyn reunaan, taitetaan hulpiot sisäpuolelle, ommellaan sivusaumat ja ommellaan kaikkiin nurkkiin taitokset. Sitten vaan vetoketju paikalleen ja valmista tuli.
Kaiken hyvän lisäksi löysin ompelukoneestani saumojen huolitteluompeleen! Mikä autuus, ei enää saumojen tuplaompelua. Kannattaisikohan lukea käyttöohjeita tarkemmin?
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä. Mun ensimmäinen rukilla kehrätty lanka! Jiihaa! Kiitos Kirsi testiajosta!Ylikierrettä ja paksuja kohtia, mutta kuka välittää, se on mun kehräämää joten tietty se on täydellistä... *virne*
Simple is the best. I tried to make these pillowcovers way too difficult, but all they needed was six seams and a zipper. Last but not least, my first yarn made with spinning wheel.
Suunnittelin ensin ompelevani pussit paloista, siis etukappale ja takakappale ja suikale joka kiertää koko tyynyn. Sitten seuraavaksi ajattelin vain yhtä kappaletta jossa olisi reunataitteet, mutta ei tuntunut hyvältä sekään. Tyynyliinan sulkemistapakin oli ongelmana.
Tästä Marimekon upeasta kankaasta, Kissanmintusta, se "yksinkertainen on parasta" -ajatus sitten lähti. Yksi iso pala kangasta, täsmätään kuvio tyynyn reunaan, taitetaan hulpiot sisäpuolelle, ommellaan sivusaumat ja ommellaan kaikkiin nurkkiin taitokset. Sitten vaan vetoketju paikalleen ja valmista tuli.
Kaiken hyvän lisäksi löysin ompelukoneestani saumojen huolitteluompeleen! Mikä autuus, ei enää saumojen tuplaompelua. Kannattaisikohan lukea käyttöohjeita tarkemmin?
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä. Mun ensimmäinen rukilla kehrätty lanka! Jiihaa! Kiitos Kirsi testiajosta!Ylikierrettä ja paksuja kohtia, mutta kuka välittää, se on mun kehräämää joten tietty se on täydellistä... *virne*
Simple is the best. I tried to make these pillowcovers way too difficult, but all they needed was six seams and a zipper. Last but not least, my first yarn made with spinning wheel.
lauantaina, lokakuuta 03, 2009
Tildan tildan tildat
ja trallalallallaa. Kiitoksia synttärionnitteluista!
Vihdoin pääsin taas ompeluksien pariin, en tosin niiden joita olin ajatellut ommella. Tytär houkutti Tilda-maailmaan ja sielläpä sitten on monenlaista puuhattu, yhdessä tyttären kanssa nimittäin.
Pupu-neiti ja jäätelö Sisusta Tildan tapaan -kirjasta
Kankaina jotain puuvillaista, mahana Modan Farmers Market -kangasta
Pitihän pupulle häntäkin tehdä, pienen pienen tupsun kaavan tekeminenkin oli jo aikamoinen saavutus.
Pupu tarvitsi jäätelön lisäksi myös jotain terveellisempää joten neitiseni ommella surautti omenan. Minä sain kunnian ommella varren ja lehden sekä hoitaa muut viimeistelyt. Omenan ohjeet on Marie-France House:n Hauskoja tilkkutöitä aloittelijoille -kirjassa.
Huomaa että minä taidan todella olla hieman täydellisyyden tavoittelija näissä ompelujutuissani, koska moisen omenan tekeminen ei mulle olisi ollut ollenkaan helppoa. Pitäisi vaan muistaa että ei sen lopputuloksen aina tarvitse olla täydellinen.
(Taustalla ihana Marimekon Kissanminttu -kangas ruskeana.)
Some Tilda-sewing. My daughter wanted a rabbit. Apple and ice-cream are mostly done by her.
Vihdoin pääsin taas ompeluksien pariin, en tosin niiden joita olin ajatellut ommella. Tytär houkutti Tilda-maailmaan ja sielläpä sitten on monenlaista puuhattu, yhdessä tyttären kanssa nimittäin.
Pupu-neiti ja jäätelö Sisusta Tildan tapaan -kirjasta
Kankaina jotain puuvillaista, mahana Modan Farmers Market -kangasta
Pitihän pupulle häntäkin tehdä, pienen pienen tupsun kaavan tekeminenkin oli jo aikamoinen saavutus.
Pupu tarvitsi jäätelön lisäksi myös jotain terveellisempää joten neitiseni ommella surautti omenan. Minä sain kunnian ommella varren ja lehden sekä hoitaa muut viimeistelyt. Omenan ohjeet on Marie-France House:n Hauskoja tilkkutöitä aloittelijoille -kirjassa.
Huomaa että minä taidan todella olla hieman täydellisyyden tavoittelija näissä ompelujutuissani, koska moisen omenan tekeminen ei mulle olisi ollut ollenkaan helppoa. Pitäisi vaan muistaa että ei sen lopputuloksen aina tarvitse olla täydellinen.
(Taustalla ihana Marimekon Kissanminttu -kangas ruskeana.)
Some Tilda-sewing. My daughter wanted a rabbit. Apple and ice-cream are mostly done by her.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)