Yöllä

Alkaa olla aika puuduttavaa tuon Cascading Hearts shaalin neulominen. Silmukoita on jo niin paljon että yhden oikein-nurin kierroksen neulomiseen menee noin 45 minuuttia, tuntuu siis ettei oikein etene. No kerros kerrallaan, pitää vaan jaksaa.

Kun shaali kerta tympii ja muutkin pikkutyöt jo valmistuivat, aloitin äsken Pretty Womania (edelleen hyvä leffa) tuijotellessani BranchingOut huivin tekemistä. Oikein kiva malli, kun vaan muistaa mikä kerros tuli äsken tehtyä. Puikot 4 ja lankana Silketweed vihreänä.

Joitain kuukausia sitten olin vielä ehdottomasti sitä mieltä että en koskaan voisi tehdä englanninkielisestä ohjeesta mitään työtä kääntämättä sitä kokonaan ensin, mutta näköjään tuo alkaa jo nyt sujua tosi hyvin. Kiitos Marjutille neulesanastosta, on tullut sitä luettua.

Ja tässäpä vielä vastauksiani Helkan meemikysymyksiin (niin ja joku voisi vielä selittää mistä tämä meemi sana oikein tulee ja mitä se noin virallisesti tarkoittaa???):

1. Olet käsitöiden moniottelija. Onko jokin tietty käsityömuoto sinulle "se juttu" ylitse muiden?

Eipä taida olla, teen sitä mitä kulloinkin mieli tekee tai mitä ehtii tehdä. Ristipistot oli pitkään numero uno, mutta sitten piti kehitellä jotain muuta minkä tekeminen onnistuisi autossa helpommin (ne hemmetin neulat hukkuu ja lankojen pyörittely ei-aina-niin-kovin-puhtaassa-autossa ei ole kivaa) joten "löysin" taas neuleet. Nyt olen enimmäkseen neulonut, mutta virkkuukoukkukin sattuu käsiin toisinaan. Totesin toissapäivänä että huovutus on jäänyt tänä talvena kokonaan väliin, syyksi tähän voi luetella aikapulan, muuton ja käsi-ihottuman. Jospa nyt kesällä ehtisi, tuleehan noita talvia jolloin huovutusjutuille on käyttöä.

2. Oletko miettinyt, miksi teet käsitöitä? (Jos olet niin mihin vastaukseen päädyit?)

Olen. Teen niitä siksi että saisin jotain järkevää aikaiseksi kun työni ovat vähän järjettömämpiä ja ei todellakaan aineellisia. Lisäksi se on mielekästä ajankulua koska en osaa olla paikallani tekemättä mitään kauhean pitkään. Neulon myös joskus työpaikan palavereissa, varsinkin jos olen väsynyt, näin on toivoa pysyä hereillä jos aihe ei vaadi mun tiukkaa osallistumistani, mutta läsnä on oltava. Mitenhän tuo nyt aiheeseen liittyi... On tosi mukavaa saada itse tehtyä joku juttu tulipa se ohjeista tai sitten ihan oman luovuuden tuloksena.

3. Mitä mieltä lapsesi ovat siitä, että äiti tekee koko ajan käsitöitä?

"Äiti, miks sä aina neulot?" Eli ei se heistä aina kivaa ole, mutta kuitenkin heille tulleet neulomukset yms ovat saaneet kyllä hyvän vastaanoton ja niitä käytetään (elleivät nyt satu kutittamaan).

4. Mikä kiehtoo käsityöblogin pitämisessä?

Arkistointi ja omien juttujen esittely toisille. Omista töistäni olen ylpeä ja mielelläni niitä toisille näytän, kotona ne ei aina niin suurta kiinnostusta saa, tosin en tiedä saako täälläkään, mutta onpahan tullut esiteltyä ja ainakin itselle on mukavaa kirjoittaa näistä jutuista tänne.

5. Miltä on tuntunut palata juurille suurkaupungista?

Mukavalta, toisaalta yksinäiseltä. Kyllä tätä on harkittu monia vuosia, enimmäkseen tosin vain puolittaisina heittoina, mutta viime syksynä kaikki vaan tuntui kaatuvan päälle siellä, joten oli aika tehdä jotain. Mun lapsuudenystävät ovat muuttaneet kaikki täältä pois, joten ketään sydänystävää ei nyt ole lähellä, tosin enpä heitä siellä etelässäkään ehtinyt tavata. Etätyöni eristävät minut täällä hyvin kotiin, joten välillä tuntuu että nyt saa olla jo liiaksikin kotona. Täällä tuo työmatka ei olisi sellainen ongelma kuin mikä se Helsingissä oli. Mutta mummit ja ukit on lähellä nyt ja lapsetkin saavat heihin ihan toisenlaisen tuntuman, joten se on tosi hyvä juttu. Iloinen mä olen siitä että uskallettiin tehdä tämä ja tulla tänne, toivotaan vaan että työtilanteet pysyisi edes jonkinlaisena niin olisi mahiksia täällä pysyäkin.

Että sellaista, jos joku haluaa että mä kyselen, niin kommentteihin vaan pyyntöä. Nyt riittää nämä jaaritukset, on kai sitä välillä nukuttavakin...