Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri kun sain laitettua tuohon vasemmalle keskeneräiset ja suunnitelmissa olevat työt, niin eikös iskenyt kauhea into saada pieni liivi puikoille. Langat ja ohje oli äkkiä kaivettu esille ja sitten suoritettiin pikaisia mittauksia pienen pojan kanssa ja eikun neulomaan. Bondin avustuksella (lue: leffaa tuijottaessa) neuletta valmistui eilen noin kymmenen senttiä.
Woolia on tosi mukava neuloa, joten illalla kun piti hakea täydennystä maitovarastoon (uskomatonta miten paljon maitoa tässä perheessä menee), niin sitä tulikin haettua vähän kauempaa, kaupasta josta saa myös lankoja... Joo, no ihan vaan muutama kerä (lue: yli kymmenen) lähti mukaan ja jäi takakonttiin odottamaan tätä iltaa kun Mies ei ole kotona ;-) En kyllä keksi miksi ne sinne piti jättää, niillehän on jo hyvä tuleva tarkoitus, ainakin melkein... ja aikoihan Mieskin tänään ostaa kitarakotelon joka ei ole mitenkään halpa. Tosi hyvä syy ostaa lankoja, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti