Tohinoissa

Pikkutöppöset vauvalle valmistuivat ja tekaisin myös testiversion turvavyön pehmukkeeksi, vielä pitäisi siihen nappeja ommella. Äitini aina pitelee vyöstä kiinni kun se kuulema kaihertaa kaulaa, hän pääsee nyt sitten testaamaan tuota pehmuketta.

Tuo liivin tekemisen jälkeen on tehnyt mieli ryhtyä tekemään neidillenikin jotain puseroa, joten kävin ostamassa kilon verran roosaa Woolia merinovillaisena... Mulla ei koskaan ole ollut näin paljon yhtä lankaa samanvärisenä.

Aika kuluu liian nopeasti...

Huhheijaa miten on puuhaa jatkuvasti riittänyt vaikkei mitään sen kummempaa ole tehtykään. Vaatekaupoilla piti rampata jotain siistiä vaatetta etsimässä (sentään löytyikin), siihen hurahti pari iltaa ja sen lisäksi ihan yleistä järjestyksen ylläpitoa, ruuanlaittoa jne. Miten nämäkin simppelit hommat tuntuu nykyään ihan ylivoimaisilta?

No joo, mutta jospa sitten puhuttaisi käsitöistä. Paljon parempi aihe. Sain eilen valmiiksi puolitoista vauvan tossua (lanka loppui kesken, nyt on uusi kerä jo kaivettu esille), purin yhden lyhennetyin silmukoin tehdyn kantapään ja neuloin sen uudelleen (langankierrot oli liian löysiä, joten ei näyttänyt kivalta), purin toisen sukan kärjen ja aloitin sen kavennukset uudelleen (sukka kun oli liian pitkä) ja aloitin tyttärelleni kesäpaidan Kauniit Käsityöt -lehden ohjeella, taisi olla joku viime kesän lehti. Ohjeessa oli käytetty M&K:n Anemone lankaa, päätin itse tyhjentää varastojani ja käytän Butterflytä jonka tiheys on samankaltainen, ei se niin nuukaa ole tuollaisessa joustavassa kesäpuserossa. Kumma muuten että Butterflyn neulominen tuntuu nyt ihan hyvältä, oma paitani on ollut jäähyllä jo monta kuukautta kun tuntui että lanka oli kokoajan kiinni sormissa kun on tuota ihottumaa. Jospa sitten voisi sitäkin taas neuloa.



Viisi senttiä neulottuani aloin ihmetellä miksen tehnyt tätä paitaa pyörönä, mutta enpä viitsinyt enää purkaa. Samainen paita pääsi aamulla riippukeinuun mukaan, se on tosi kiva paikka neulomiseen, mutta keli ei kyllä ollut paras mahdollinen, tuuli ihan liikaa. Myöhemmin päivällä neulominen onnistui hyvin leikkipuistossa MLL:n kesätapahtumassa ja leffateatterissa odotellassa StarWarsin alkamista. Nyt olen menossa hihansuissa. Mun mielestä Sithin kosto oli hyvä, Mies ei tykännyt, kehtasi kesken leffan tekstailla kaverinsa kanssa, höh.

Tuota puseroa neuloessani aloin ihmetellä sitä miksi kaikissa suomalaisissa ohjeissa puhutaan aina vain ylivetokavennuksesta kun pitää tehdä vasemmalle kallistuva kavennus. Amerikkalaisista ohjeista on ollut se hyvä puoli että opin ssk-kavennuksen ja sitä käyttäen kavennuksesta saa paljon kauniimman. En muista tälläistä ohjetta missään suomalaisessa "kuinka neulon" -ohjeissa nähneeni.

Tein nuo vauvan tossut (ja yhdet jo aiemmin) Neuleita kullannupulle kirjan tossuohjeella, joka on kyllä tosi hyvä ja simppeli. Mulla on joku kammo ollut näitä tossuohjeita kohtaan aiemmin, nyt ehkä voisi uskaltautua jotain toistakin ohjetta lukemaan ja testaamaan.

Cascading Hearts shaali on edelleen jäähyllä, en ole saanut inspiraatiota kestämään niin pitkään että olisin jaksanut aloittaa koko huivin levyisen kuvion neulomisen, kuvion ekan kerros kun on tosi ikävä jatkuvasti pitää tehdä uusia silmukoita entisistä tai käyttäen langankiertoja.

Ensi viikolla lähden taas Helsinkiin ja nyt tulee oltua pidemmän kaavan mukaan seuraavan viikon Mötley Crüen konsertin vuoksi. Oi miten on nostalgista, edellisestä konsertista on aikaa 14 vuotta, mä olin tosi kova fani silloin. The Dirt kirjan lukemisen jälkeen tuli sellainen olo ettei oikein kiinnosta koko bändi, mutta onhan se musiikki hyvää vaikka niiden jätkien jutut olisikin ihan kummia. Vince Neil oli silloin ihana (terve vaan Marjut), samoin Sebastian Bach (jonka näin myös kun Guns'n'Roses ja Skid Row oli keikalla täällä joskus samoihin aikoihin). Nyttemmin Nightwish, Evanescence yms melodisemmat bändit ovat vähän enemmän in. Kyllä se välillä pistää hymyilyttämään kun neuloo tai tekee ristipistoja tälläisen musan soidessa täysillä :-)

Helsingistä puheenollen, pitää koittaa pysyä kaukana lankakaupoista, tekemistä olisi ihan riittävästi muutenkin ja sitten vielä tuli Ulla josta tietenkin löytyi tekemistä... Hertta-paita kiinnostaisi. Arvatkaapa vaan onko mulla tarpeeksi mitään punaista lankaa? Liivikin oli mukava, sellaisia ohjeita ei kauheasti löydy, tosin mun ajatukseni liivistä on ollut vähän toisenlainen. Pitäisi vaan löytää sopiva pitsineulekuvio.

Ja vielä (tätä se teettää kun ei ehdi bloggailemaan, tulee pitkiä postauksia) kuva vauvalle yhdessä illassa neulotuista lahjoista

sekä neulepuikkopussista joka tuli tehtyä jo aikoja sitten, mutta löytyi kuvattavaksi vasta nyt.


Lisäsin myös kuvan liivistä 24.5. kirjoituksen joukkoon.

Nyt ollaan tosi julkisia ;-)

Tämäkin blogi on tänään lisätty blogilistalle, joten lisääpä suosikkeihisi jos koet juttuni luettaviksi.

Ihanaa

Taas kerran leffan tuijottelu tuottaa tulosta, liivi Woolista valmistui. Hihansuiden resorit onnistui tosi helposti ja kivasti ja olen oikein tyytyväinen liiviin. Kaula-aukkokin oli sopivan kokoinen.



Tänään kuulin toisenkin pienen tyttösen syntymästä, onnea ystäväni! Pitäisiköhän tällekin pienelle tehdä jotain suloista ja lämmintä? Viime viikon neiti sai pipon ja tossut Woolista, näistäkin kuva tulossa myöhemmin.

Tänään ei mitään taida syntyä, tuntuu että migreeni on iskemässä...

Hidasta...

Eilen illalla tuli tehtyä elämäni ensimmäinen V:n muotoinen kaula-aukko. Hyvinhän tuo onnistui kun tajusi uskoa ohjetta ja poimia tosi paljon silmukoita reunasta. Tuli siis tehtyä kaula-aukko kahteen kertaan kun ensimmäinen ei päästä läpi mahtunut. Toistakaan ei ole vielä ehditty testaamaan, tänään oli taas reissupäivä, Jyväskylään tällä kertaa. Liivistä puuttuu vielä hihansuiden resorit. Saa nähdä miten herra viruu kesän aikana, olisiko kuitenkin pitänyt tehdä isompi liivi. No onpahan sitten lahjaksi jollekulle, jos ei omalle mahdu.

Paljon muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä, partiomarssi ja päivä mökillä veivät oman aikansa. Neitimme kävi eilen uimassa, vesi oli 8 asteista. Hrrrr...

Toivoton tapaus

Tämänpäiväinen kantoliinaesittely laajenikin langanhamstrauskeikaksi kun löysin Nurmeksen Tokmannilta vielä merinovillaista Woolia valkeana ja mustana. Pakkohan ne oli mukaan ottaa ehdottomasti.

Toissapäivänä ostetuille roosan värisille Wool-kerille löytyikin nyt hyvä kohde, meidän tuleva kummityttömme syntyi tänään yhdentoista aikaan. Pitääpä ryhtyä tekemään loppuun pikkuneidin kastelahja.

Hupsis

Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri kun sain laitettua tuohon vasemmalle keskeneräiset ja suunnitelmissa olevat työt, niin eikös iskenyt kauhea into saada pieni liivi puikoille. Langat ja ohje oli äkkiä kaivettu esille ja sitten suoritettiin pikaisia mittauksia pienen pojan kanssa ja eikun neulomaan. Bondin avustuksella (lue: leffaa tuijottaessa) neuletta valmistui eilen noin kymmenen senttiä.

Woolia on tosi mukava neuloa, joten illalla kun piti hakea täydennystä maitovarastoon (uskomatonta miten paljon maitoa tässä perheessä menee), niin sitä tulikin haettua vähän kauempaa, kaupasta josta saa myös lankoja... Joo, no ihan vaan muutama kerä (lue: yli kymmenen) lähti mukaan ja jäi takakonttiin odottamaan tätä iltaa kun Mies ei ole kotona ;-) En kyllä keksi miksi ne sinne piti jättää, niillehän on jo hyvä tuleva tarkoitus, ainakin melkein... ja aikoihan Mieskin tänään ostaa kitarakotelon joka ei ole mitenkään halpa. Tosi hyvä syy ostaa lankoja, eikö niin?

Historiaa ja tulevaa

10 vuotta sitten minä...
1. opiskelin tietojenkäsittelyä
2. harrastin intohimoisesti partiota, olin KoGi-kurssilla ja Jamboreella Hollannissa
3. olin seurustellut 2 vuotta nykyisen mieheni kanssa

5 vuotta sitten minä...
1. olin hoitovapaalla ja aloin odottaa toista lasta
2. asuin Espoon Leppävaarassa
3. päätin että ruokakaupassa käydään kerran viikossa

3 vuotta sitten minä...
1. menin takaisin töihin ja mieheni jäi kotiin lasten kanssa
2. meuhkasin ensimmäisessä omassa puutarhassa
3. olin kiireetön

1 vuosi sitten minä...
1. olin töiden takia ihan rikki
2. itkin kun lapseni eivät halunneet mennä päiväkotiin
3. kävin Lontoossa

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen neulonut paljon
2. en ole ehtinyt huovuttaa
3. olen ollut iloinen päätöksestä muuttaa Joensuuhun

Eilen minä...
1. kävin asuntoesittelyissä
2. kävin kalamarkkinoilla
3. tein hävyttömän hyvää kinkkumunakasrullaa

Tänään minä...
1. olen kotona sairaan lapsen ja sen toisen vilkkaan kanssa
2. neulon
3. luen Monte Criston kreiviä

Huomenna...
1. yritän tehdä töitä innostuneesti
2. viettää rauhallisen illan kotona
3. yritän taas etsiä muutossa kadonnutta sykemittaria

Ensi viikolla:
1. suunnittelen kesälomareissua
2. teen vauvaneuleita tai ristipistoja
3. käyn pyöräilemässä lasten kanssa

Loppuvuoden tavoitteenani on
1. oppia olemaan taas kiireetön
2. löytää meille oma asunto
3. liikkua enemmän

Kyllä aika kulkee nopeasti... Tuo ruokakauppapäätös on muuten pitänyt aika hyvin jo viisi vuotta.

Neulomuksista sen verran että tammikuussa aloittamani vauvan raitaneule sai purkutuomion raitojen osalta ja on nyt edennyt kokonaan punaisena siihen vaiheeseen että vartalo-osa odottaa hihoja ja toinen hiha on muutamaa senttiä vaille valmis. Ei ole kuulunut vielä vauvauutisia, kahdella ystävälläni oli viime viikolla laskettu aika. Cascading Hearts shaali on kerroksella 133, eli ensimmäisellä koko shaalin ympäri menevällä kuviokerroksella.

Yli-innokkuutta

Nyt viiraa ja pahasti, kaikkea pikkutyötä pitää vaan tehdä ja kauheella kiireellä, no eihän siitä tietenkään aina hyvää sitten tule... Purin eilen kokonaan yhden kirjoneulelapasen jonka kuvio ei sitten lapaseen istunutkaan ja tietty ne langat meni ihan tuhannen solmuun... Huoh, onneksi sentään sain lopulta suurimman osan langasta selvitettyä.



Pari Legs pupua tuli tehtyä hahtuvasta (melkeinhän nyt on pääsiäinen, eikös ;-) ) ja se jämähahtuva päätyi buttonhole-kassiksi. Kassista tuli tosi mini versio kun sen kuudessakympissä pyöräytin, ehkä neljäkymmentäkin olisi riittänyt, mutta onneksi pikkuneitini ihastui siihen ja palautti minulle takaisin Sophien jonka hän jo ehti ryövätä leikkeihinsä. Onneksi sentään lisäsin siihen kerroksia, muuten se olisi ollut ihan mitätön.



BranchingOut huiviakin yritin edistää, mutta eihän siitä mitään tullut kun samalla yritti tehdä muita juttuja. Kuvio meni tietysti ihan sekaisin. On siis parasta että teen tätä vain silloin kun ei ole häiriötekijöitä.

Yöllä

Alkaa olla aika puuduttavaa tuon Cascading Hearts shaalin neulominen. Silmukoita on jo niin paljon että yhden oikein-nurin kierroksen neulomiseen menee noin 45 minuuttia, tuntuu siis ettei oikein etene. No kerros kerrallaan, pitää vaan jaksaa.

Kun shaali kerta tympii ja muutkin pikkutyöt jo valmistuivat, aloitin äsken Pretty Womania (edelleen hyvä leffa) tuijotellessani BranchingOut huivin tekemistä. Oikein kiva malli, kun vaan muistaa mikä kerros tuli äsken tehtyä. Puikot 4 ja lankana Silketweed vihreänä.

Joitain kuukausia sitten olin vielä ehdottomasti sitä mieltä että en koskaan voisi tehdä englanninkielisestä ohjeesta mitään työtä kääntämättä sitä kokonaan ensin, mutta näköjään tuo alkaa jo nyt sujua tosi hyvin. Kiitos Marjutille neulesanastosta, on tullut sitä luettua.

Ja tässäpä vielä vastauksiani Helkan meemikysymyksiin (niin ja joku voisi vielä selittää mistä tämä meemi sana oikein tulee ja mitä se noin virallisesti tarkoittaa???):

1. Olet käsitöiden moniottelija. Onko jokin tietty käsityömuoto sinulle "se juttu" ylitse muiden?

Eipä taida olla, teen sitä mitä kulloinkin mieli tekee tai mitä ehtii tehdä. Ristipistot oli pitkään numero uno, mutta sitten piti kehitellä jotain muuta minkä tekeminen onnistuisi autossa helpommin (ne hemmetin neulat hukkuu ja lankojen pyörittely ei-aina-niin-kovin-puhtaassa-autossa ei ole kivaa) joten "löysin" taas neuleet. Nyt olen enimmäkseen neulonut, mutta virkkuukoukkukin sattuu käsiin toisinaan. Totesin toissapäivänä että huovutus on jäänyt tänä talvena kokonaan väliin, syyksi tähän voi luetella aikapulan, muuton ja käsi-ihottuman. Jospa nyt kesällä ehtisi, tuleehan noita talvia jolloin huovutusjutuille on käyttöä.

2. Oletko miettinyt, miksi teet käsitöitä? (Jos olet niin mihin vastaukseen päädyit?)

Olen. Teen niitä siksi että saisin jotain järkevää aikaiseksi kun työni ovat vähän järjettömämpiä ja ei todellakaan aineellisia. Lisäksi se on mielekästä ajankulua koska en osaa olla paikallani tekemättä mitään kauhean pitkään. Neulon myös joskus työpaikan palavereissa, varsinkin jos olen väsynyt, näin on toivoa pysyä hereillä jos aihe ei vaadi mun tiukkaa osallistumistani, mutta läsnä on oltava. Mitenhän tuo nyt aiheeseen liittyi... On tosi mukavaa saada itse tehtyä joku juttu tulipa se ohjeista tai sitten ihan oman luovuuden tuloksena.

3. Mitä mieltä lapsesi ovat siitä, että äiti tekee koko ajan käsitöitä?

"Äiti, miks sä aina neulot?" Eli ei se heistä aina kivaa ole, mutta kuitenkin heille tulleet neulomukset yms ovat saaneet kyllä hyvän vastaanoton ja niitä käytetään (elleivät nyt satu kutittamaan).

4. Mikä kiehtoo käsityöblogin pitämisessä?

Arkistointi ja omien juttujen esittely toisille. Omista töistäni olen ylpeä ja mielelläni niitä toisille näytän, kotona ne ei aina niin suurta kiinnostusta saa, tosin en tiedä saako täälläkään, mutta onpahan tullut esiteltyä ja ainakin itselle on mukavaa kirjoittaa näistä jutuista tänne.

5. Miltä on tuntunut palata juurille suurkaupungista?

Mukavalta, toisaalta yksinäiseltä. Kyllä tätä on harkittu monia vuosia, enimmäkseen tosin vain puolittaisina heittoina, mutta viime syksynä kaikki vaan tuntui kaatuvan päälle siellä, joten oli aika tehdä jotain. Mun lapsuudenystävät ovat muuttaneet kaikki täältä pois, joten ketään sydänystävää ei nyt ole lähellä, tosin enpä heitä siellä etelässäkään ehtinyt tavata. Etätyöni eristävät minut täällä hyvin kotiin, joten välillä tuntuu että nyt saa olla jo liiaksikin kotona. Täällä tuo työmatka ei olisi sellainen ongelma kuin mikä se Helsingissä oli. Mutta mummit ja ukit on lähellä nyt ja lapsetkin saavat heihin ihan toisenlaisen tuntuman, joten se on tosi hyvä juttu. Iloinen mä olen siitä että uskallettiin tehdä tämä ja tulla tänne, toivotaan vaan että työtilanteet pysyisi edes jonkinlaisena niin olisi mahiksia täällä pysyäkin.

Että sellaista, jos joku haluaa että mä kyselen, niin kommentteihin vaan pyyntöä. Nyt riittää nämä jaaritukset, on kai sitä välillä nukuttavakin...

Blogikierrokselta

Sannin Blogista löytyi hauska kirjameemi, jota päätin testata omilla parhailla opuksillani. Otetaan 5 kirjaa ja tässä niistä kustakin yksi virke (ensimmäinen, sivun 50 viimeinen, sivun 100 toinen, sivun 150 viimeinen ja viimeinen).

Huudot tunkeutuivat unen läpi. Petunia-täti katsoi Harrya eri tavalla kuin koskaan ennen. Hän nuokkui kävellessään ja kompastui joskus pimeällä tiellä näkymättömään kiveen. Se on ensiarvoisen tärkeää. "Minä kerron Jondalarille" Ayla sanoi ja laski katseensa nopeasti vauvaan.

1. Kaari Utrio / Haukka, minun rakkaani
2. J.K. Rowling / Harry Potter ja feeniksin kilta
3. David Eddings / Kiven vartija (Belgarionin taru 1)
4. Michael Crichton / Aikamatka
5. Jean Untinen-Auel / Luolien suojatit (Maan Lapset 5)

Käsitöiden välissä tulee luettuakin, viimeisin lukemani kirja oli Da Vinci koodin aakkoset (Simon Cox) joka kertoo taustoja Dan Brownin Da Vinci koodi -kirjasta. Pidin kovasti tästä, sen idea oli todella huumaavan hauska kun oma suhtautumiseni uskontoon ei ole kovin vakavaa. Brownin Angels and Demons kirja oli myös erittäin viihdyttävä ja sellainen jota ei käsistään laske ellei ole lopussa, tästä on kai suomennos tulossa joskus.

Tulipas valmista

Äitienpäivä koitti ja tulihan se äitienpäivälahjakin valmiiksi. Tosi kiva siitä tuli ja lahjan saajakin siitä piti. Eilen tein viimeistelyt eli ompelin reunat, takasauman ja täytin sen.



Perjantai-iltana valmistui Sophie-laukku jonka eilen koneessa huovutin. Tulos oli oikein hyvä, kahva olisi tosin saanut olla hieman tukevampi. Tein laukusta hieman isomman kuin ohje oli, en tiedä miten paljon se sitten vaikutti lopputulokseen. Hahtuvakerän 188 grammasta jäi jäljelle ehkä 50 g, mitähän siitä voisi tehdä? Riittäisikö pienenpieniin vaippahousuihin vaikka nukelle, yksinkertaisena?



Tein laukkuun myös kiinnityssysteemin ettei koko sisältö levähdä ihan heti ulos. Napiksi laukkuun kaivoin kätköistäni joensuulaisen tekstiilitaiteilija Ihva Aulan tekemän napin jonka olen ostanut joskus vuonna kukka ja nappi... siis kauan sitten.

Näiden lisäksi sydänshaali on edistynyt muutamien kerrosten verran, taidan olla nyt kerroksella 120, muistelen. Vielä viitisenkymmentä kerrosta jäljellä.

Helsingin reissulta mukaani tulivat myös kirjat Traditional FairIsle Knitting ja Traditional Scandinavian Knitting, kiitos vaan Anulle joka ne mulle möi. Näistä löytyi monta hyvää ohjetta joita voisi käyttää myöhemmin, katsotaan millaisia joskus puikoille päätyy.

Oi mitä mielenlujuutta...

...osoitinkaan eilen sillä kävin sekä Helskyssä että Sypressissä (olen siis taas Helsingissä käymässä), enkä ostanut mitään! Helskyn Pirkkalanka valikoimista sain päätettyä juuri ne värit jotka haluan LeafLace -huiviin ja erääseen toiseen suunnittelemaani projektiin. Sypressi vain sitten osui kohdalle ja sielläkin montaa kerää hiplasin, mutta ne kotona odottavat langat onnistuivat huutamaan niin kovaa että neulo meidät ensin, niin jätin ylimääräiset kaverit sitten kauppaan. Akateemisessakin pyörähdin lehtihyllyllä, uusin Vogue ei sytyttänyt, joten sinne jäi. Ristipistolehdissäkin oli onneksi huonon näköiset kannet ;-)

Reissussa mukana oleva sydänshaali on vähän edistynyt, tosin ei ole paljoa ollut aikaa neuloa kun on pitänyt rampata liian monessa kaupassa (ja tehdä töitä). Toinen lyhennetyin silmukoin tehty kantapää ei onnistunut, tai no puolittain. Toinen reuna oli täydellinen, toinen erittäin epäonnistunut löysien langankiertojen vuoksi. Työ katosi eilen pussiinsa häpeämään, eikä ole tämän jälkeen näyttäytynyt, en kyllä ole houkutellutkaan.

Tuo liian monessa kaupassa ramppaaminen johtuu kyllä siitä että vaatemakuni ei ole ihan vielä vajonnut sille tasolle mille Joensuun kauppojen valikoima on vajonnut lasten kevätvaatteiden suhteen. Vaihtoehtoja ei pahemmin ole, vaan kaikki myyvät vain takki-housut yhdistelmiä tai kosteussuojattuja housuja. Pitää vaan toivoa että sieltä onnistutaan löytämään edes yhdet siedettävät sandaalit neidin kevätjuhliin. Ugh, olen puhunut!