Tuon ison päiväpeiton jälkeen pienet työt oli oikein kivoja. Näitä kaikkia juttuja yhdistää pitkä suunnitteluaika tai keskeneräisenä odottelu.
Lapsen sängynlaitaan pussukka kännykälle, kirjalle, täppärille. Suunnittelussa ollut jo ikiajat. Materiaalina vanhoja farkkuja, sisälle vuorikangas ja väliin tukevaa vahviketta että muoto säilyy. Toimii tosi hyvin ja on kivan näköinen.
Kummityttärelle ompelin tyynynpäällisen, montakohan hän vielä tarvitsisi kun tämä oli jo toinen... Aiheena tuollainen tyylitelty kynsilakkapullo. Idea tähän tuli tästä ilmaisohjeesta, mutta kun koko oli ihan väärä, niin kehittelin oman. Kuvasta ei taida hyvin erottua, mutta tuo keskellä oleva raita on nurinperin. Vain etupuoli on tikattu, takana ei ole kuin kangas. Tein ensimmäisen kerran tuollaisen läpän jonka alle vetoketju tuli, tosi hyvin toimi ja oli helppo ommella. Taidanpa tehdä uudelleenkin.
Vuosia sitten tuli hankittua Cat Bordhin New Pathways for sock knitters-kirja jota en ole juurikaan selaillut. Nämä sukat sieltä tuli aloitettua, mutta lopettaminen kesti, puolitoista sukkaa sai odottaa kauan. Ja kuten näkyy, virhe pääsi käymään, mutta into oli niin vähissä että päätin olla purkamatta, muuten olisi ehkä pitänyt purkaa molemmat. Lankana Vuorelman Veto. Jos jotakuta tuo kirja sattuisi kiinnostamaan, voisin siitä pienellä hinnalla luopua.
Hyvältä näyttää tuo farkkupussukka!
VastaaPoistaFarkkukankainen pussukka on iki-ihana! Tyyny samoin. Olen kovasti etsinyt tuollaista tekstikangasta huonoin tuloksin, mistä olet ostanut sitä? Voin kokemuksesta kertoa, että virheitä sisältävät sukat läämmittää ihan yhtä paljon kuin virheettömätkin. Kauniit ne ovat joka tapauksessa.
VastaaPoista