Kaik' on kesken

Elämä on taas näin koulujen alettua vienyt vauhdilla, joten blogaus on jäänyt jalkoihin. Ei sillä että täällä mitään valmista olisi, koska uusia töitä vaan aloitellaan, lankaa ostellaan ja entisiä kilkutellaan aina ehtiessä.

Enimmäkseen olen käsissäni pidellyt yhtä huivinalkua, josta tulee isona Irish Diamond Shawl (Folk Shawls -kirjasta), tosin pitsikuviot alkoi jo tympiä, joten saatanpa laittaa kuviot uusiksi loppu osaan.

Niin ja anteeksi, ei kuvia tällä kertaa, kun minä ja kamera ja valo ei olla samalla aaltopituudella.

Olen kovasti myös haaveillut kirjoneuleista ja yhtenä päivänä pyörähdin kaupungilla lankaa hakemassa. Tämän FairIsle neulekirjan esittely sai nimittäin ajatukset lentelemään. Silmiin osui myös tämä yksinkertainen kirjoneuletakki ja tämä värikäs huivi. Ja tietenkin kun ilmat ovat todellakin yhtäkkiä viilentyneet oikein syksyisiin lukemiin (tosi ihanaa, kirpeät syksyaamut ja illat ovat ehdottomasti mua, mutta kaikissa vuodenajoissa on parhautta, erilaista sellaista) niin alkaapa myös nuo lasten pipo- ja lapasjutut pyöriä päässä. Hieman harkitsin pääkallopipoa, mutta taitaa mun mukelot olla vielä vähän hempeämpien juttujen tyyppejä.

Ja ihan kuin nämä eivät riittäisi, päätin liittyä sukkasatoon kun jotain sukkia tässä varmaan syntyy, ehkä. Hieman on siis liikaa tätä ideaa päässä...

Japanilaisien neulekirjojen esittelyä löytyi muuten FluffFluff-blogista. Ja noita kirjojahan saa mm. YesAsia.com kaupasta.

Ohjeiden kirjoitus noihin kämmekkäisiin ja kännykkäpussiin on vaiheessa.

Suklaahuivi

Eskarilaiseni on ollut hieman närkästynyt kun hänellä ei ole hartiahuivia, joten pitihän äidin sellainen tehdä.

Ohje: oma, kuviona käytetty Fir Cone Square Shawl:in keskikuviota, mutta lopputulos taitaa olla hyvin pitkälti samanlainen kuin Shetland Triangle (en omista sitä kirjaa missä tuo ohje on, joten en ole aivan varma)
Lanka: Novita Florica 120 g
Puikot: 4,5 mm


Florican ruskea on nyt aivan ihastuttavan värinen, sellainen harmaaseen tai tietyssä valossa jopa liilaan sävyttyvä ruskea. Langan loppuminen kesken oli aavistettavissa koska lankaa oli vain pari kerää, mutta onneksi reunukseen kelpasi valkea.

Tämä yhdistelmä sai sitten aikaiseksi tuon Suklaahuivi nimen, keskellä maitosuklaata ja reunoilla valkosuklaata. Syötävän ihana siitä tulikin.

Tuunaustuokio osa 2

Kankaat jatkoivat huuteluaan laatikoista, joten jatkoin ompelua.

Kankaiden seasta löytyi tyttären vanhat samettihousut joissa oli kivat kirjailut lahkeissa. Harkitsin ensin tekeväni lahkeista kassin, mutta koska polvet olivat tosi kuluneet ja kuvioita ei olisi saanut kassiin kunnolla, teinkin kassin sitten yläosasta.

Tästä tuli tosi hauska ja just hyvän kokoinen kirjalle ja muutamalle muulle jutulle. Sisälle tuli vuori. Taskut jätin kaikki ja vetskarin ompelin kiinni.

Pari tyynynpäällistä syntyi kankaista jotka ovat marinoituneet useamman vuoden laatikoissa. Näin tämäntyyliset tyynyt joskus ikiaikoja sitten jossain lehdessä (ehkä Kotivinkissä).

Tyynyjä ei ole meillä pahemmin sohvilla näkynyt kun niiden kohtalo on aina löytyä lattialta. Jokohan nyt lapset olisivat tarpeeksi isoja ja osaisivat antaa niiden olla? Enpä usko, mutta kokeilenpa kuitenkin, tuli näistä niin kivat.

Ja lisää kasseja. Tämä vihreä syntyi samasta kankaasta jota oli tyttäreni sängyn pinnasuojuksessa ja pussilakanassa silloin kuin hän syntyi. Tähän tein vuoren jonka avulla kassista tuli vähän jämäkämmän tuntuinen vaikka ohutta kangasta onkin.

Sinisen kassin ideana oli tyttäreni tekemä reaktiivivärjäystilkku. Toinen puoli on tuota samaa kangasta kuin kahvat. Tähän tein tuplasaumat. Tuo tilkku on tosi upea, mutta minulle täysin väärän värinen. Tuota värjäystapaa haluaisin minäkin kokeilla, mutta ei ole vielä tullut hankittua matskuja.


Jos täällä muuten sattuu käymään joku joka ymmärtää paremmin ompelukoneiden päälle kuin minä, niin kertokaapa voiko jotain tehdä sellaiselle Husqvarnan ompelukoneelle joka ei ymmärrä mitään langankireydestä? Vai voiko lankakin vaikuttaa siihen miten kone ompelee? Hermo meinasi mennä näitä tehdessä kun langankireys vaihteli kesken ompelun, välillä löysää päällä välillä alla ja sopivaa ei missään kohdassa.

Tuunaustuokio

Loma hurahti vauhdilla ohi, mutta tällä kertaa ilman lankaostoksia. Sen sijaan kankaita tuli hankittua


Loman jälkeinen aamu piti aloittaa raivaamalla työpöytä niistä pussukoista joita siihen keräsin neljä viikkoa sitten kun aikomukseni oli ommella loman aikana noiden pussukoiden sisällöistä jotain. Nyt työhuone onkin sitten taas kaaoksen vallassa, joten ehkä jotain pitäisi tehdä (taas) että pussukat saisi piilotettua kaappiin. Mutta eihän sitä siivoamaan voi ryhtyä ennenkuin edes jotain on valmistunut, joten olipa kerran paita

jonka kaulus oli totaalisen rispaantunut. Mies ilmoitti että lehmät ei enää päälle mene, joten kaulusta ei todellakaan ryhdytty korjaamaan vaan paita sai uuden elämän:


Syksyn puuhailuiden väliin pitäisi sovittaa myös käsityömessuja joita näyttää riittävän. Helsingissä moiset ovat syyskuun ekana ja marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Marraskuussa on myös Tampereen käsityömessut. Näillä näkymin Tampere saattaisi minua kutsua, mutta kalenterilla on tapa täyttyä... Lontoon reissuakin tekisi mieli tehdä.

Lomani ehdoton kohokohta ja upea päätös oli melontareissu Kolovedelle perheen kanssa. Niissä maisemissa ja rauhassa sielu lepää ja toivoo aina saavansa olla siellä pidempään.

Paita

Loman automatkoilla sai tämä paita viimeiset silaukset ja nyt se on valmis, sopivasti helteille (arvatkaapa vaan loppuiko mun lomani tänään... tietenkin, mur).

Ohje: Kotiliesi 11/07, Nami-pitsipaidan ohjetta sovellettuna
Lanka: Marks & Kattens Bianca
Puikot: 3 mm


Olen tähän oikein tyytyväinen, koko on sellainen että se tyttärelle menee ainakin ensi kesänä, ehkä jopa seuraavanakin.

Hihansuihin ja kaula-aukkoon tein rapuvirkkauksen.