Jotain muuta kuin peruspuuvillaa

Projekti1:
Sain serkkuni firmasta villakangaspaloja ison kasan. Kankaat alkoivat muodonmuutoksensa tästä.

Ohje: Suuri käsityölehti 9/2001

Tämän piti olla nallepenaali, mutta tästä taisi tulla kyllä kissa. Naamasta sen näkee. Pitänee harjoitella vielä tuota naaman ompelua.

Projekti2:
Ehkä kuusi vuotta sitten sain jostain idean että on saatava poppanakassi. Katselin myytävänä olevia poppanaliinoja sillä silmällä, mutta mikään ei ollut sopiva. Harkitsin kutovani itse poppanan, mutta eihän minulla sellaiseen aikaa ole. Äitini sisustusinto koitui sitten tämän ajatuksen kannalta hyväksi, sillä sainkin itse tekemäni poppanakankaan käyttööni.

Kudoin tämän poppanan äitini keinutuolin matoksi yläasteella ollessani eli noin parikymmentä vuotta sitten (!!!! Miten kaikesta mitä on joskus tehnyt on jo noin kauan?). Aurinko on kudetta haalistanut, mutta ei onneksi liikaa. Mallia kassiin otin Suuren käsityölehden numerosta 6-7/2003. Vinonauhan käyttäminen kädensijoihin ja kassin reunaan ei olisi ilman ohjetta kyllä tullut mieleenkään. Toimii tosi hyvin. Tämä kassi siis kuvassa vasemmalla.

Oikealla toinen pienempi poppanakassi jonka ompelin mummoni varastoista löytyneestä pienestä poppanaliinasta.

Tuunausta

Rokkifestarit kutsuu viikonloppuna, joten katu-uskottavuus on laitettava ehdottomasti kuntoon. Kaikki vanhat bändien fanipaidat on poistuneet vaatekaapistani aikoja sitten muille laitumille, joten päätin tuunata paidan.

Ainoassa sopivassa mustassa t-paidassa oli vääränlainen logo, mutta ei hätää, onneksi taloudesta löytyy kangasta ja nappeja. Jättijojo ja keskelle koristeeksi kolmen napin muodostama keskusta. Hieno tuli. Jos tunnistat mut lauantaina, niin saa moikata.

Kassimania joutui hieman sivuraiteelle kesäloman vieton vuoksi, mutta arjen taas alettua sai tämä kassi hihnansa.

Kassi lähti Pirrelle kiitokseksi brodeerauksesta, lapaset jäi mulle. Neuloin viime kesänä juuri samanlaiset lapaset, mutta ne katosivat viime syksynä. Uudet piti saada. Istuvat kuin hansikas, joten hyvät on.

Sadekuurojen lomassa

Ompelukonetta on vaikea kuljettaa mukana reissussa, joten neulottuakin on tullut. Reissujen lomassa valmistui sukkapari.

Mallina Twinkleberry ja lankana Jitterbug. Lanka on neulottuna ihanaa ja värihän on mitä mahtavin, mutta epäilys on että ei nämä pahemmin kestä käyttöä. Ainoat sukat jotka olen saanut puhkikulutettua, itse neulotuista sukistani viimeisen kuuden vuoden aikana, ovat edelliset Jitterbug-sukkani. Tästä voisi päätellä että muut sukkalangat ovat kestävämpiä, sillä en ole noita sukkia mitenkään erilailla käyttänyt kuin muita.

Ompelukone on kuitenkin edelleen kutsunut. Joko arvaat?

Pehmolelu tietenkin, pehmomiehelleni. Sehän se, pikku pöllö.

Idean tähän sain RetroMaman blogista. Sen verran viiraa että kaikki pöllön etupuolen osat on ommeltu käsin pohjakankaaseen. Minähän en yleensä käsinompelua harrasta, paitsi ristipistoja.

Surinaa

Ensin tuli yksi

joka sai puukahvat ja taskuja.

Sitten tuli toinen

joka sai säädettävän hihnan

ja vielä kolmas

pienin, mutta tukevin.

Kaverukset yhdessä

Kankaat: Päällä Hemtexin kaitaliinoja (4 kpl) ja vuori Ikeasta.
Kiinnityksenä kaikissa magneettinapit. Kahvat hyvin marinoituneet.

Sisareni halusi itselleen myös pienen kassin

Sovinnainen ja hippikuosi...

Kesän tunnelmia

Olemme saaneet viettää aikaa järven rannalla, tässä tunnelmia eräältä päivältä.


Kesäkuussa ehti valmistua pari neuletta.

Nämä ihanaiset kevyen kevyet lapaset syksyn kylmille aamuille Rancosta.


Yhden viikonlopun juttu, kun aikaa on. Neljäs timattihuivi, kirsikkapuukukkulan langasta, ihanaa lankaa!


Lomalla tuli kokeiltua myös yökerhoneulontaa... Risteilyllä onnistuu kaikki.

Tarkemmat tiedot valmistuneista töistä löytyvät tästä lähin Ravelrystä.

Kesäasioita

Meillä kesäloma aloitettiin tänä vuonna kerrankin jo juhannukselta ainaisen heinäkuun sijaan. Tuntuu siltä että joku etiäinen oli tässä lomasuunnittelussa mukana, sillä miten muuten voisi käydä niin että saisin tämän loman aikana viettää viimeiset hetket mummini kanssa hänen kuolinvuoteensa äärellä?

Minun rakas mummini kuoli viikko sitten ihanana helteisenä perjantai-iltana. Suru on kulkenut mukanani kaikkina lomapäivinä ja sydän itkee vaikka silmät ei niin tekisi. Toivon että hän vielä olisi täällä, mutta toisaalta tiedän toiveideni olevan itsekkäitä sillä hän oli jo väsynyt eikä elämä ollut enää sellainen nautinto kuin aiemmin. Lomallamme on tehty monenlaisia asioita tästä huolimatta, totesin etten voi jäädä murehtimaan liikaa, sillä lasten kanssa elämän on jatkuttava. Onneksi ei ihan joka asiassa tarvitse olla enää huolehtimassa samoin kuin ennen, joten voi aina varastaa pienen hetken itselle ja ajatuksilleen.



Kävin tänään keräämässä kukkia, mutta samalla osuin myös mansikkapaikalle, näitä maistellessa tuli taas mummi mieleen. Ahomansikat kuuluivat hänen lapsuudenkotinsa maisemiin.

Edes ihanat kankaat jotka löytyivät postilaatikostani eivät ole nostaneet tunnelmaa, jään siis odottamaan inspiraatiota näiden kanssa. Kankaat tilasin fabric.com:ista. Toimitus oli nopea.


Seuraavan neuletyön ohje tuli myös postissa Amerikoista asti, näitä kun ei edes Euroopasta löydy. Toimitus onnistui tässäkin, halvin toimi luvatussa 21 päivässä. Lanka puolestaan on ihan läheltä ostettu.

Tämän kanssa on aloitettava koetilkusta. Paita tulee tyttärelle jos joskus valmistuu...