Palmikoita

Oi ihanuutta! Ei millään malta blogata tai edes lukea teidän muiden blogeja kun saa neuloa näin upeaa lankaa palmikoiksi. Tästä voi siis päätellä mitä minä tein koko pääsiäisen vapaat hetket.

Olen viime aikoina löytänyt itsestäni kärsivällisyyttä, joka aina välillä tuntuu hyvin oudolta. En nimittäin oikeasti ole kärsivällinen ihminen. Jahkaaminen on turhauttavaa, mutta näköjään osaan suhtautua siihenkin omissa käsitöissäni toisin kuin töissä. Tähän ponchoon oli ohjekin, mutta kun alku ei silmää miellyttänyt, purin koko homman alkutekijöihinsä. Sen jälkeen etsiskelin kirjoista ja netistä palmikoita ja päädyin tähän yllä olevaan yhdistelmään. Sitten piirsin itselleni kaavion excelillä ja lyijykynällä (excel ei ymmärrä palmikkosiirroista mitään, kumma juttu) ja vasta sen jälkeen aloitin uudelleen neulomisen. Työtä ei malttaisi laskea käsistään kun langan värinmuutokset ja palmikoiden muodostuminen tekee siitä niin mielenkiintoisen.

Palmikot ovat minulle uusi "aluevaltaus" sillä tämä on vasta neljäs (ja suurin) palmikkoneuleeni. Ensimmäistä kertaa tein palmikoita nuken makuupussiin jossa totesin että palmikon kiertojen laskeminen on vaikeaa. Seuraavat palmikkoneuleet olivatkin pipo ja sukat joiden myötä totesin että kyllä minäkin kykenen tekemään palmikoita jopa niin että kuviot eivät mene samallalailla joka kerroksella vaan että ne kulkevat eri tahtiin.

Se voi olla että joku päivä näistä käsistä syntyy St. Brigid...

On hienoa löytää itsestään uusia taitoja ja erityisesti huomata miten kehitystä todellakin tapahtuu, työkuvioissa kun moiset ahaa-elämykset ovat vähän vähissä.