Mikähän siinä oikein on että aina on vaan uutta työtä aloitettava? Sunnuntaina tekaisin virkaten vielä meidän pikkumiehelle kesäpipon (keltakirjavan) ja eilen oli pakko aloittaa Sophie punamustasta Pirtin hahtuvasta jonka ostin jo viime syksynä. Nuo 40 senttiset pyöröt jotka sitä varten ostin, eivät kyllä riittäneet. Pitänee käydä hankkimassa pidemmät. Pohja valmistui, mutta silmuikoiden poiminta ei noilla onnistu, pituus loppuu kesken.
Ja tietenkin kun puikkoja hain, mukaan tarttui myös kerä Fritidsgarnia (pupuihin, pääsiäinen tosin meni jo, mutta haittaako tuo) ja pari kerää Silketweedia Branching Out -huiviin jonka ohje oli Knittyssä. Joku muukin on näköjään siihen ohjeeseen ihastunut ;-) Mua innostaa kaikki lehtikuvioiset jutut, myös kankaissa. Yksikin kerä olisi ehkä riittänyt, mutta tuleepa sitten pidempi huivi. Joen Langassa oli myös toista villasilkkilankaa ja vielä halvemmalla, mutta ei siinä tietenkään ollut sopivan väristä lankaa. Ihan valkeaa kun en oikein haluaisi. Tuo ostamani Silketweed on vihreää.
Sydänshaali on menossa noin kerroksessa 98 ja äitienpäivälahja on jo edennyt suunnitteluasteella pidemmälle.
Ja jos ihmettelette miksi näistä äitienpäiväjutuista täällä kirjoittelen, niin luotan siihen että äitini ei näitä lue, kun se koneen käyttäminen ei oikein onnistu.
Ensi viikolla pääsisi taas Helsinkiin, pitäisiköhän pysyttäytyä tällä kertaa poissa lankakaupoista? Onnistuneekohan? Toisaalta jäisipä sekin aika sitten käytettäväksi vaikka neulomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti