Piiperrystä...

On se vaan niin kivaa aloittaa uusia käsitöitä ;-) mitä suotta muistelemaan niitä jotka keskeneräisinä odottavat, osa kun on sellaisia että ne vaatisivat aikaa että voisi pohtia kuinka tästä eteenpäin ja toiset ei muuten vaan nappaa.

Tälläisia sitä on sitten aloiteltu, sukkaa (itselle) ja kaulahuivia (pojalle) Menitasta aiemmin napatuista langoista. Niin ja virkkaustakin olisi näköjään näköpiirissä kun tuollainen lehti eilen hyppäsi kyytiin Prismasta.

Mutta onneksi jotain sentään on valmistunutkin.

Pieni Pipo

Ohje: Sia:n blogi
Lanka: Drops Alpaca ja IncaTops Alpaca
Puikot: 2,5 ja 3 mm (pienemmillä tuli liian pieni)

Kännykkäpussukka

Ohje: oma
Lanka: merseroitu puuvillalanka
Koukku: 1,5 mm

Celeste-huivi (kun ei tule ponchoakaan...)

Ohje: kaiman neuleohjeista, Celeste pitsiponcho
Lanka: Novita Kid Mohair 150 g
Puikot: 4 mm

ps. Kyllä nettiaika on kätevää, katsoin juuri äsken koneeltani valmistujaisseremoniaa toiselta puolelta maapalloa...

Hitaasti...

...hyvä tulee, nimittäin on taas puuhaa piisannut ja lisäksi on joutunut potemaan hartioita, ne on nimittäin ihan jumissa. Neulomisjutut ja ne kaikki muut siis etenee omalla tahdillaan.


Pingotellaan...


Neulotaan kaulus-osuutta toiseen kertaan...


Ja koska kaverit on jakaantumisvaiheessa, tehdään pieniä myssyjä. Yksi lähti jo matkoille.

Tuota keskimmäistä neuloskelin lauantai-iltana ja jumiuduin sitten sohvalle koko illaksi kun ei raaskinut tätä käsistään laskea ja tuli siinä sitten katsottua euroviisut... Hyvä Lordi! Ihan mahtava juttu.

Puuh...

Ei ole ihmisen hommaa yrittää sairaana puuhata kaikkea "pakollista". Joku kevätflunssa on meidän perheessä jyllännyt niin että vähän väliä on joku kipeenä ja uskotteko että lentäminen tukkoisen nenän kera ei ole todellakaan mukavaa? Onneksi vielä pari päivää aikaa toipua ennen seuraavaa lentomatkaa. Kun vaan vielä saisi hartiat kondikseen, oikea puoli on pahassa jumissa, yli viikon on jo kestänyt kivut ja tuntuu että vaan pahenee.

Neulepuuhia on yllä olevien lisäksi häirinnyt vaja jonka pihalle kokosimme kaupan valmiista osista. Tosi kätevää. Neljä iltaa siihen riitti, eikä kiirettä näköjään olisi ollut kun ei niitä lupailtuja vesisateita ole täällä näkynyt.

Kaimani ohjeella tein ponchoa, mutta nyt kun palat on valmiina, tuli todettua että ei siitä taida ponchoa tullakaan. Paloista tuli liian pitkät, kun unohtui ottaa se mitta muistiin. Neuloin vaan niin paljon kuin lankaa riitti. Mutta nou hätä, näistä tulee sitten huivi tai vähän erimallinen poncho, sillä ei ole mitään tarvetta purkaa mohairia ;-)


Reissuun lähtiessä koin myös aikamoisia ongelmahetkiä sillä minulla ei ollut yhtään matkaneuletta ja pakko sitä jotain on mukaan ottaa kun on kokonaiset kaksi iltaa poissa kotoa. Pitkällisen pohdinnan (lankalaatikoiden penkomisen ja ohjeiden selaamisen) jälkeen aloitin Shedir-pipoa (ohje löytyy tästä pdf:stä) joka ehti reissulla näin pitkälle.

Palmikoiden tekeminen liikkuvassa bussissa osoittautui hieman haasteelliseksi, mutta kelläpä sitä kiire olisi...

Äitienpäivän aamuna sain aamiaistarjoilun kera lahjoja

Ihania!

Onnistunutta ompelua

Innostuin penkomaan kangasvarastojani ja sieltä löytyi jokunen vuosi sitten hommattua laukkukangasta, joten laukunompeluun päätin sitten ryhtyä. Ensin piti tietenkin käydä varastotäydennystä hakemassa, sillä eihän täydellistä laukkua voi tehdä ilman täydellistä ompelukoneneulaa saati lankaa. Päätin myös kokeilla miten vetoketjun ompelu sujuu, en muista että olisin koskaan vetoketjua ommellut mihinkään. Ajattelin kerrankin tehdä homman ihan ajan kanssa, ilman mitään kiirehtimistä (mikä on aina ennen ollut tyylini...) joten nostin silityslaudan ja -raudankin esille ja jopa käytin niitä saumanvarojen merkitsemiseen ja niiden auki silittämiseen. Tasku tikattiin sekä vuoreen (vetoketjun kera, hyvä minä) että ulkopuolelle. Laitoin koristeeksi joensuulaisen Ihva Aulan painaman kuvan.

Kummallisinta koko jutussa oli se että ompelukone ei ryppyillyt, mitä nyt välillä laittoi alalangan rutuille. Ehkä minä ja ompelukone aletaankin tulla juttuun, ainakin satunnaisesti. Mielessä olisi useampia ompelujuttuja joita tekisi mieli kokeilla, ehkäpä sitä uskaltaisi... Nimittäin kangaskaupasta hyppäsi kyytiin kesähousukangasta ja neulosta tyttärelle "villatakkiin". Toivoton tapaus.

Upea oranssinliila poncho sai jo kertaalleen kaarrokkeen, mutta se koki tänä aamuna kohtalonsa (lue: purettiin), sillä kasteleminenkaan ei auttanut siihen että kaarrokkeeseen olisi tullut tarpeeksi pituutta. Tätä jatketaan jahka lanka on kuivunut, se oli purkamisen jälkeen ihan kiharoilla.

Äitini tuli maininneeksi että mummini kaipaisi kesäistä pipoa joka olisi helppo päähän laittaa. Tämä muistui mieleeni aamulla ja pipo valmistuikin nopsasti. Tämä on mukava ohje. Katsotaan kelpaako saajalle.

Ohje: Novita kesä 05
Lanka: Mayflower cotton light pv/akryyli (luultavasti)
Puikot: 3 mm

Huovutusta

Olipa kerran pitkä Kid Mohair huivi, jossa ei ollut pitsineuleesta tietoakaan, vaan sileää kasin puikoilla. Huivi ei koskaan käyttöön päässyt ja se lojui surkeana kaapissa parin vuoden ajan, päästen aina välillä kaapista ulos suunnitelmien tekoa varten. Mutta joka kerta se joutui takaisin kaappiin häpeämään.

Tulipa sitten eräs lauantai jolloin neuloja sai inspiraation, nyt on huivin kohtalonhetket käsillä. Silloin lattialle ilmestyi lakana, huivi kaivettiin kaapista, leviteltiin lakanan päälle ja sen jälkeen pengottiin arkusta villaa. Erivärisiä vihreitä löytyi ja niistä muotoiltiin huivin päälle kuvio. Mukaan lisättiin vielä vähän punaista ja oranssia. Huivin nurjalle puolelle leviteltiin myös villaa ja sitten huivi lakanoineen kääräistiin rullalle ja poistuttiin kylpyhuoneeseen huovuttamaan. Kun työtä oli jonkun aikaa huovutettu käsin sekä rullaten, rullattiin työ vielä kerran oikein tiukasti, kääräistiin narulla kiinni ja laitettiin se pesukoneeseen pienelle pyörähdykselle.

Ja näin siinä sitten kävi, vähän piristyneempi, erittäin luova ja taiteellinen köynnöshuivi ;-) Juuri täydellinen kesäiltoina terassilla istuessa, nyt puuttuu vaan enää se terassi... sitäkin puuhaa olisi siis kesällä edessä.